Julkaistu: 05.03.2020
Arvostelija: Mika Roth
RanRan Records
Onko Mustan Köksän rakkaudella luoma musiikki tarkoitettu lapsille, aikuisille vai lapsenmielisille aikuisille? Väittäisin että yhtye onnistuu ruksaamaan kaikki edellä mainitut ryhmät sopuisaksi joukoksi myös tällä uusimmalla pitkäsoitollaan, jota on pohjustettu neljällä sinkulla. Sinkkuvedoista etenkin reilun vuoden takainen Katukissa on osoittautunut moderniksi poprock-klassikoksi, jolla Sari Peltoniemi avusti sympaattista ryhmää.
Uuden albumin kymmenestä raidasta siis miltei puolet on jo tuttuja, mutta pitkäsoiton ’uudet kappaleet’ ovat kaikkea muuta kuin täytemateriaalia. Retroissa sci-fi pilvissä luotaileva Kosmonautti tekee kannelmaisilla soundeillaan ja friikeillä koskettimillaan melkoiset sputnikit ja avaukseksi sijoitettu Mustan Köksän disko päivittää tuttua lastenlaulua diskopoljennolla sekä veikeillä sämpleillä. Yhtyeen lähestymiskulma on kiistatta lo-fi, mutta diskoilu saa silti tanssijalkoihin liikettä.
Lumitanssi ja sinkkuna pyöräytetty Koiras saavat pohtimaan lyriikoiden eri tasoja, mutta Musta Köksä ei kertaakaan jää kiipeliin halvoista tempuista tai liian monesti käytetyistä jekuista. Tämä samaan aikaan vanhahtavalta ja modernilta vaikuttava lähestymiskulma saakin albumin kasvamaan hiljalleen kuuntelukertojen myötä aina vain vahvemmaksi kiekoksi, kunnes vain pari numeroa jäävät enää asettumatta kunnolla paikoilleen.
Naiivius ja lapsekkuus saattavat ärsyttää joitain, mutta omasta mielestäni Musta Köksä osaa käyttää juuri noita avainelementtejä lähinnä edukseen.
Vilpittömän sympaattista pop-naivismia lastenlaulu-indieen yhdistävä, kolhosti rupsautteleva nelihenkinen bändi. Levyillä vaikuttavat emoyhtye Noitalinna huraa!n ydinjäsenet.
Linkki:
facebook.com/MustaKoksa
(Päivitetty 5.3.2020)