Black Royal: Firebride

Suicide Records

Tamperelainen Black Royal lämmitteli deathstoner-tuliaan jo lupaavasti syksyisellä Pagan Saviour -sinkullaan, jolla bändin lanseeraama deathblues paloi punaisella liekillä. Melko tarkalleen kaksi vuotta sittenhän yhtyeen esikoisalbumi Lightbringer niputti jo varhaiset vaikutteet pakettiin, josta oli turha etsiä suoria siltoja naapureiden puolelle.

Niinpä odotukset toista albumia kohtaan ovat olleet vähintäänkin mittavat, mutta kuinka tässä sitten lopulta kävi? Pystyykö Black Royal nostamaan jälleen kerran rimaansa ylemmäs?

Sanoisin että voiton puolelle tässä kaadutaan, vaikka joukosta ei tällä erää löydykään aivan Dying Starin veroista päänräjäyttäjää. Em. Pagan Saviour ja niin ikään sinkuksi valjastettu Firebride ovat kuitenkin kiistatta melkoisia kiskaisuja stoner-sludge-doom-death -mittareilla mitattuna, eikä ankkuriraidaksi sijoitettu For the Dead Travel Fast voisi tuoda herkullisempaa tuhkan makua suuhun.

Ylistin jo esikoisalbumin kohdalla Black Royalin kykyä jalostaa soundinsa uniikiksi, bändin pitäytyessä silti samaan aikaan tutuissa tunnelmissa. Tälläkin kertaa siirrot ovat pieniä, mutta niistä oikeastaan jokainen on tehty oikeaan suuntaan, oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa. Uuden albumin kehyskertomus sijoittuu 1600-luvun Ahvenanmaalle, kun Margreta Mårtinsdotteria syydettiin noituudesta sekä harhaoppisuudesta. Kirkon yksisilmäisyys ja joustamattomuus johtivat kuolemantuomioon, jonka oikeudellisuus on modernista kulmasta katsottuna vähintäänkin kyseenalainen.

Sopivasti vanhaa, hieman uutta ja murskaava määrä otetta nostavat Firebriden edeltäjänsä tasolle, mutta tätä kirjoitettaessa en osaa vielä sanoa, kumpi pitkässä juoksussa tulee ponnistamaan sarven mitan edelle.