Sunhillow: Eloise Borealis

Running Moose Productions

Sunhillow on syksyllä 2015 perustettu helsinkiläinen yhtye, joka astelee progerockin 70-lukulaisilla ja ehdottoman päivänpaistesilla folk-poluilla. Aiemmin ainakin yhden sinkun pyöräyttänyt bändi on nyt julkaissut debyyttialbuminsa, jolla progen aurinko paistaa lempeänä mutta voimakkaana. Kiekolla on osuvasti nimetyn Intron lisäksi kuusi muuta raitaa, mutta pitkäsoiton mitat täyttyvät ongelmitta, sillä kokonaiskesto painuu 37 minuutin tuolle puolen.

Eloise Borealis on puhtaasti angloamerikkalaisen perinnön jälkeläinen ja silti myös suomalainen progelevy, jolla pohjoisen hillityt värit ja luonnon muovaamat maisemat asettuvat kuin luonnostaan paikoilleen. Niinpä kun Beyond the Dreamsin lopun rummutus maalaa verkkokalvoille mustavalkoisia Tarzan-kuvia, on yllätysmomentti maksimaalinen. Perinteisen sähkökitaran rinnalle nousevat niin viulu kuin koskettimetkin, mikä tekee ryhmän soundista lavean ja rikkaan. Perusvirettä voisi kutsua kaihoon taipuvaksi, mitä pitkät instrumentaaliosuudet vain korostavat entisestään.

Tasapainoilu popin ja rockin välillä muistuttaa myöhäisemmän Marillionin ja toisaalta 70-luvun Yesin tekemisistä, eivätkä satunnaiset Pink Floyd -muistelotkaan ole poissuljettuja, mistä Out There ainakin kutittelee obscuredbycloudsmaisine viboineen. Vokalistin kankeahko englanti ei tee täyttä oikeutta sanoille ja laulumelodioille, kuten esimerkiksi rehellisen kaunis No New Words osoittaa, mutta olennainen välittyy silläkin saralla.

Eloise Borealis on monitahoinen albumi, joka avaa huomattavasti enemmän ovia kuin sulkee niitä. Kappalemateriaalia vaivaa debytanteille ominainen epätasaisuus, mutta esikoiseksi kiekko on sangen lupaava.