The Homesick: The Big Exercise

Sub Pop

Alankomaat vai Hollanti, niin tai näin, The Homesickin kotimaa ei ole tuottanut kelpo pop-bändejä kovinkaan runsain mitoin, ainakin jos menestystä mitataan kansainvälisillä mittareilla. The Homesick on asettanut toisella pitkäsoitollaan tähtäimen korkealle ja yritys ei ole lainkaan hullumpi.

The Big Exercise kulkee raidalta toiselle poprockin kovasti Carnaby Streetin muotoisen kadun aurinkoisempaa laitaa pitkin. Videobiisiksi valjastettu I Celebrate My Fantasy poppailee jopa sellaisella 60-lukulaisella keveydellä ja ilmavuudella, ettei moista taidettu saavuttaa edes silloin 50 vuotta sitten. The Homesick pelaakin vaikutelmilla, viittauksilla ja omaksutuilla vivahteilla, joiden muodostamien kudelmien ja verkkojen kantokyky on ihailtava. Tämä ilmenee siinä, että tiedän vallan mainiosti kuuntelevani uutta albumia, mutta silti hyväksyn kuin tyhjää vain kaikki retroelementit. Ja jos tätä asiaa lähtee pohtimaan lainkaan syvemmin huomaa väistämättä, että The Homesick on onnistunut jossain ainutlaatuisessa.

Kiekolla on toki rockimpikin laitansa, jolla esimerkiksi Children’s Day ja huolettomasti jolkutteleva Leap Year leventävät ryhmän settiä. Loungen puolelle jalkojaan puolestaan ojentelee häpeämättömän pehmeä ja samaan aikaan röyhkeä Leap Year. Toisin sanoen The Big Exercise kasvaa ja muuntuu yllättäviinkin suuntiin matkansa aikana.

The Homesick nostaa kierroksia ja vaikka tämä(kään) albumi ei ollut vielä se suuri täysosuma, alkaa maalitaulun keskusalue kummasti lähestymään.