Julkaistu: 24.12.2003
Arvostelija: Janne Kuusinen
Poptori Oy
Yhdentekevän ja hunajaisen joulupimputuksen ohella on onneksi tarjolla vaihtoehtoja. Käsitykseni mukaan tämä rock-hengessä toteutettu levy ei ole vielä markkinoilla täydessä laajuudessaan, vaan saapuu ryminällä vuoden kuluttua, koska Poptori hyppäsi kelkkaan mukaan suht viime hetkillä tätä joulua ajatellen. Hyvä, että hyppäsi, sillä tämä huolella tehty kokonaisuus ansaitsee ehdottomasti jakelijan.
Korjailkaa vaikka tuohon kommentti-osastoon, mikäli saamani tiedot ovat vääriä.
Juha Paason tuottamassa levyssä soittaa joukko Danielseiksi nimettyjä muusikoita, joiden oikea henkilöllisyys jätetään salaisuudeksi. Valinta tuokin, itseäni hieman harmitti tuo. Miespuolisesta laulusta vastaa tietysti Jack, lisäksi kuullaan hempeitä Marya, Eveä ja Janea.
Tällaista levyä suosittelisi muille mielellään, vaikkei kyse olisikaan joululevystä. Tämä on nimittäin malliesimerkki huolellisesta studiotyöskentelystä ja hyvästä projektibändistä (ilmeisesti). Jules Daniel ansaitsee speciaalikiitokset levyn covereiden värikkäistä sovituksista, joissa Oikeat Torvet(!) ovat olennaisessa roolissa. Ajoittaiset epävireisyydetkin antaa anteeksi, koska kyse on hauskanpidosta, hurlumhei-meiningistä, joka olisi kärsinyt, mikäli studiossa olisi koskettu AutoTune-filttereihin.
Ja harmonikin soi. Se on kuulkaa hieno soitin!
Levyn kymmenen kappaletta on valittu hyvin. Suomalaiset hartaat sävelet on jätetty suosiolla pois ja on pitäydytty muusikoille ilmeisesti luontevimmassa rapakontakaisessa swing-hengessä. Sitä edustavat mm. White Christmas, ja Santa Claus Is Coming To Town. Riskaabeleimmat raidat ovat Elvis-lainat Here Comes Santa Claus ja Santa Bring My Baby Back To Me. Kivasti klaarautuvat kuitenkin nekin.
Parasta antia ovat mielestäni ne hulvattomimmat sovitukset: discoksi eskaloituva Winter Wonderland sekä ihan hillitön Nisse Polka, joka alkaa skalla ja päätyy Shimmy Danielin tykitysrappiin. Tuo raita oli liian lyhyt.
Vähemmän parasta antia ovat hieman kliininen kansi miljoonine fontteineen sekä hienoinen yrittämisen maku lauluraidoissa. Jackin äänestä syntyvät Michael Bolton – mielikuvat tulevat vähän turhan useasti tykö. Äänensä neekeriys on mielestäni vielä hioma-asteella. Lisäksi Silent Nightin loppupuhe oli korninpuhuva, mutta tässä tapauksessa muistakaamme, että allekirjoittanut kuuluu ”’Jouluyö, juhlayö’ aina saksaksi” – klubiin.
Mutta Ho ho ho! Keep on Keeping On! Levyarvioiden toiseksi viimeinen kappale on tarkoitettu vain mahdollisimman rakentavaksi palautteeksi, ja tämänkin arvion loppuun kulminoitakoon vielä, että hyvähän tämä. Jos löytyy poptorihyllyistä jo tänä vuonna (2003), niin kannattaa napata mukaan. Huolella tehtyä musiikkia kannattaa aina tukea.
Hyviä Pyhiä ja jatkoja Jack and the Danielsille, keitä ikuna olettekin.
Kotimainen rock-yhtye, joka osaa soittaa niin vanhoja hittejä muhevilla sovituksilla, kuin omiakin kappaleitaan.
(Päivitetty 23.12.2022)
