Mikko Iivanainen: A River Runs Through It

Iivana Records

Yllätys oli melkoinen, kun soitin ensi kertaa kitaristi Mikko Iivanaisen uutta sooloalbumia. Muistin näet vielä reilun viiden vuoden takaisen Last Room -pitkäsoiton, jonka massiivinen pöhötauti saa edelleen mielen musertumaan progepainonsa alla.

Mennyt on kuitenkin mennyttä ja A River Runs Through It -albumilla positiivisia avainsanoja ovat akustisuus, minimalismi ja pienuus. Toki näiden rauhallisten ja kiireettömien raitojen seasta voi löytää yhä elokuvamaisia piirteitä ja jopa satunnaista rockin revittelyä, kuten omalla sarallaan erinomainen Fox Family osoittaa, mutta painopiste on elon hiljaisemmissa hetkissä ja ehkä enemmän folkiksi miellettävän piirtelyn puolella. Iivanaisen vahvuus onkin mielestäni juuri tuossa hetkeen upottautumisessa ja siitä voiman ammentamisessa.

Kauneus on tietysti aina kuulijan korvassa, mutta Swan Couplen herkällä tavalla kaunista tunnelmointia kelpaa kuunnella lähes kuusi minuuttia ja Otter’s Dinnerin astetta leikkisämmät kuviot saavat vedenalaiset mielikuvat välkkymään kirkkaina. Iivanainen onkin siirtynyt laidasta toiseen niin, mutta siirtymä ei vaikuta pakotetulta.

Blessings käydään läpi sähkökitaran avulla, mutta säröt ovat jääneet toisille, sillä nyt keskitytään kauniiden äänten ja suloisesti tipahtelevien nuottien miellyttäviin verkkoihin. Noista verkoista syntyykin leppoisa riippumatto, jossa voi makoilla ja nauttia ohi matelevasta ajasta Iivanaisen värittäessä ympärille kesäisen maiseman ja vehreän oksiston läpi siivilöityvän lempeän auringon pelkällä kitarallaan.

Kerrassaan upeaa musiikkia elon rauhallisempiin hetkiin.