Marjo Leinonen & Viranomaiset: Vanha Schäferi

Playground Music Finland

Marjo Leinonen on vokalisti komealla ja kattavalla historialla. Olen itse nähnyt Leinosen esiintyvän useammankin kokoonpanon kera, enkä kertaakaan ole jäänyt kylmäksi – on kattaus ollut sitten rokkaavampaa, bluesimpaa tai svengaavampaa. Niinpä tavallaan jo tiesin mitä oli tilauksessa, kun Vanha Schäferi lähti ensi kertaa soimaan.

Marjo Leinonen & Viranomaiset julkaisi ensimmäisen albuminsa jo armon vuonna 2006, eikä tarina kerro miksi jatkoa saatiin odottaa näin kauan, mutta turha sitä on lahjaschäferin hampaita lähteä tarkistamaan. Etenkin kun purentavoimaa tuntuu löytyvän yllin kyllin.

Albumin yhdeksän raitaa kellottavat vain hieman päälle puoli tuntia, joten pitkäsoiton rajat ylittyvät täpärästi. Tiivistys on kuitenkin tässä tapauksessa laskettavissa pääosin hyveeksi, koska kiekolta ei juuri turhaa rasvaa löydy. Toki esimerkiksi parisuhdekarikoista kertova Jatkuva rähinä voisi jolkuttaa toisetkin neljä minuuttia ja loungen puolelle oikaisseen Kommodorin valtakausi päättyy ennenaikaisesti, mutta mitäpä näistä valittelemaan. Jopa sinkuksi valikoitu Paha pysy pois on saatu puserrettua alle kolmeen minuuttiin, joten ainakin bluesrockin helmasynniksi laskettava venyttely loistaa poissaolollaan niin hyvässä kuin pahassa.

Leinosen laulu on edelleen jykevää kuultavaa, vaikka osa maneereista kolisutteleekin takarajoja. Koskettimet latovat mojoa sankoihin kauhakaupalla ja sähkökitara asettuu kuin luonnostaan Leinosen vastapuolelle, mutta suurin kumarrus annettakoon rytmiryhmän työlle – sieltähän se bluesrockin veto kumpuaa.