Lamori: Neo Noir

Wormholedeath

Lamorin popahtava rockmetalli oireili jo raskaasta tarttuvuudesta reilu kolme vuotta sitten, kun To Die Once Again synkisteli kovasti edesmenneen HIMin ja jopa Depeche Moden hengessä. Toki rakkauden loitsuihin oli haettu myös omaa kulmaa, mutta työ vaikutti vielä vähintäänkin keskeneräiseltä.

Uuden pitkäsoiton pohjustustyöt alkoivat jo viime vuonna, kun Lamori julkaisi kolme sinkkua, joista etenkin klassisesti nimetty Born to Lose iski nopeampaa hard rock -vaihdetta rohkeasti silmään. Onnistuneeksi siirroksi voi laskea myös An Angel by Your Siden melankolisen kaipuun, vaikka biisiä on vaikea syyttää ainakaan vähäisestä villevaloilusta. Hyvä kipale on silti aina hyvä kipale, eikä tämän numeron leimaaminen miksikään muuksi olisi millään tavoin reilua. Samasta sydänpuusta veistetty Fade out of Time löytää myös maalinsa vaivatta, sillä tätä laadukkaampaa ja toimivampaa lovemetalia on maastamme turha etsiä.

Ankkuriraidaksi sijoitettu The Scientist yrittää ainoana viiden minuutin haamurajan, mutta vaikka mahtiballadin kuperat muodot kaartuvat dramaattisina halki taivaiden, ei raita romahda omaan mahdottomuuteensa. Tästä kiitos kuuluu (jälleen kerran) kertosäkeen vetovoimalle, joka nostaa isoimmankin kivireen maasta. Coldplayn vanhaan siivuun on saatu myös siinä määrin tartutettua omaa, että lainailun voi ymmärtää sekä allekirjoittaa.

Ydinkysymys kuuluukin lopulta: onko albumilla riittävästi omaa persoonaa? Hmm, tuohon on todella vaikea vastata tyhjentävästi, mutta koska genre on jo olemassa ja kilpailu on kovaa, nostan Lamorin oman kukkulansa kuninkaaksi. Tai ainakin erittäin vahvaksi ruhtinaaksi, joten mitäpä sitä vastaan potkimaan – nauttikaamme täysin rinnoin uudesta synkkyydestä.