Julkaistu: 23.12.2003
Arvostelija: Mika Roth
Head Not Found
Nähtävästi norjasta päin operoiva Styggmyr on yhtye josta ei tunnu löytyvän juuri minkäänlaista tietoa – ellei sitten satu hallitsemaan norjan kieltä. Bändillä on kyllä komeat kotisivut, jotka eivät ainakaan tätä kirjoittaessa tuntuneet läheskään kaikilta osin vielä toimivan. Tästä johtuen saa musiikki itse hoitaa omasta puolestaan puhumisen. Levyllä on yksitoista kappaletta jotka kestävät pääasiassa 2 – 3 minuuttia, näin lätyn kokonaispituus nousee himpun päälle puolen tunnin.
Tämä puolituntinen vietetään äärimmäisen säröisissä, raskaissa ja tylyissä äänimaisemissa, jota hallitsee rosoinen kitarointi sekä vielä tätä viiltävämpi ja säröisempi rääkyminen. Rytmiryhmän osuus jää melko vähäiseksi, vaikka rumpali välillä väläytteleekin ilmeisen moninaisia taitojaan. Musiikkia voisi luonnehtia blackin ja industrialin pakkoavioliitoksi, jossa kumpikin puoli tuntuu olevan täysin eriparia.
Laulun rankka efektoiminen toimii niin plussana kuin miinuksenakin. Toisaalta ääni on hyvin omaleimainen ja kiinnostava, mutta toisaalta sitä ei jaksa millään kuunnella kuin maksimissaan puolen tunnin annoksina – eli missään voimasoitossa World Massacrea ei todellakaan viitsi pitää. Vauhti ei missään vaiheessa ole erityisen nopeaa, eikä sen puoleen hidastakaan. Nopeimmillaan ryhmä on Warmachines kaahauksella, joka lämmittää oikein mukavasti hetkittäisillä riuhtaisuillaan. Toinen edukseen erottuva runttaus on Panzerkampfwagen joka on ainakin nimensä painoinen riffi-rypistely. Ikävä kyllä levyllä on myös joitain epäilyttävästi täytteelle tuoksuvia raitoja, jotka eivät anna mitään uutta ja jäävät puolitehoisiksi hutaisuiksi.
Styggmyrin musiikki on suunnattu äärimmäisen metallin ystäville jotka eivät vierasta niitä oudoimipiakaan musiikillisia liittoja. Jos raskaampi norja-black ja Skinny Puppy tyyppinen industrial kiinnostaa on tässä tarjolla kumma hybridi joka on sisäistänyt nämä kummatkin suunnat.
