Renttu & Jämät: Nopeet, hitaat & rumat

Kalansilmä

Renttu & Jämät ratsastaa varoittamatta maisemaan suoraan Suomen Kouvolasta. Herrain musiikkia kuvataan silkaksi rokiksi ja puliukkolaumaksi identifioituva nelikko hyppää satulasta suoraan asiaan. Ja jos totta puhutaan, niin näinä gluteenittomina, laktoosittomina, värittöminä ja lievästi mauttomina päivinä kunnon rokkilevylle on kyllä tilausta.

Rempsakka Skördifördiföö saa kielen solmulle, mutta puolivillaisen avausraidan hilpeyttä on silti vaikea vastustaa. Hieman myöhemmin Hikoilen ja sekoilen ottaa käsittelyyn perinteisen ja melodisen jenkkipunkin, jossa Ramones on jumala ja kaikki saadaan käsiteltyä jotenkin vielä suomirock-filtterillä. Krapulan kauheuksista kertova ralli saa kuitenkin hymyn karehtimaan suupieliinsä, eikä vain lyriikoidensa ansiosta, sillä ylös ja alas nouseva laulu kiertelee voittamattoman melodian ympärillä. Ensimmäisen luokan nostatusralli on myös Bye Bye Baby, jolla stoogesmainen kaahaus hyppii vasten melodista lauluyhtyettä.

Näiden iloisten veikkojen vastapainoksi kaivataan tietysti jotain, ja tuota jotain löytyy ainakin keskemmältä albumia. Unelmien kuolinpesä tekeekin onnistuneesti talkingheadsit ja viskaa kaavablenderiin mukaan uuden aallon virnettä, jonka ansiosta 50- ja 60-lukujen palasia kehdataan kierrättää – ja vieläpä onnistuneesti. Melkoinen temppu on myös siinä, kuinka päälle kuusiminuuttinen jätti saadaan pidettyä pikakaistalla startista maaliin saakka.

Nopeet, hitaat & rumat on kiistatta klisheissä kahlaava kokoelma kitararokkia, mutta kun kaikki on tehty puhtaan innoituksen ja hyväntuulisuuden hallitessa, niin vaikea lopputulemaa on töniä ja tuuppia mäkeä alas. Kierii se sinne muutenkin, ja ilman sammaleita.