E-musikgruppe Lux Ohr: Non Plus Ultra

Svart Records

Taiten valittu nimi kertoo paljon b�ndist�, eik� pienest� persoonallisuudesta ole koskaan haittaa. Turkulainen E-musikgruppe Lux Ohr on t�lt� pohjalta tarkasteltuna nerokkaasti nimetty orkesteri, sill� trion uuskraut-musiikki ei voisi olla juuri t�t� saksalaisempaa. 70-lukulaisella kulmalla siis, eli Tangerine Dreamin, Clusterin ja Neu!-yhtyeen lapsiahan n�m� herrat ovat. Eik� Kraftwerkin klassinen Radioactivity-albumikaan taatusti tuntematon ole Non Plus Ultran tekij�ille.

Kosmista musiikkia kosmisille t�htiretkille ja loputtomia ambient-rengasj�rjestelmi� tuntemattomien planeettaryhmien taivailla. E-musikgruppe Lux Ohr osaa ensinn�kin luoda v�risytt�v�n vahvoja ��nimaisemia elektronisilla laitteillaan, syntetisaattorien sekoittuessa (oletettavasti) orgaanisiin ��niin. El�v�n ja elektronisen v�liset rajat kielt�m�tt� sumenevat, kun Aus dem Kollaps geboren puhaltelee it�maista mystiikkaa ionimoottoreiden tankkeihin ja kohtalokkaat kuoro��net kietoutuvat hitaita fillej� paukuttavan rummutuksen kera yh� l�hemm�s syntetisaattoreita.

Naksuttavan elektronisessa laidassa Die vergangene Zukunft viihtyy puolestaan Goblinin ja varhaisen John Carpenterin taloudellisen kompakteissa kosketinkuvioissa, mit� nyt kokonaisuus venyy l�hemm�s 13 minuutin mittaa. Eri maailmojen v�lill� sukkuloiva Bahnhof 77 vaikuttaa taas sulauttavan kaiken edell� mainitun ja muovaavan siit� oman, poimuttuneen syntetisaattoritodellisuutensa, jossa loputtomat keh�t sulkeutuvat toinen toistensa sis��n.

Olen kuunnellut Non Plus Ultraa todella paljon, enk� vain siit� syyst�, ett� pid�n 70-luvun alkupuolen Kraftwerkia suunnattoman suuressa arvossa. E-musikgruppe Lux Ohr on kuitenkin osannut muuntaa ja kehitt�� saksalaisten soundia siin� m��rin, ett� sukulaissuhde on parhaimmillaankin et�inen � l�mmin, mutta et�inen. Yli 81 minuutin mitassaan albumi on n�in� p�iv�n� laskettava j�ttil�iseksi, mutta t�m� elektroninen j�tti on lempe�, sopivan teollinen ja ehdottoman positiivisesti s�teilev�.