E-musikgruppe Lux Ohr: Non Plus Ultra

Svart Records

Taiten valittu nimi kertoo paljon bändistä, eikä pienestä persoonallisuudesta ole koskaan haittaa. Turkulainen E-musikgruppe Lux Ohr on tältä pohjalta tarkasteltuna nerokkaasti nimetty orkesteri, sillä trion uuskraut-musiikki ei voisi olla juuri tätä saksalaisempaa. 70-lukulaisella kulmalla siis, eli Tangerine Dreamin, Clusterin ja Neu!-yhtyeen lapsiahan nämä herrat ovat. Eikä Kraftwerkin klassinen Radioactivity-albumikaan taatusti tuntematon ole Non Plus Ultran tekijöille.

Kosmista musiikkia kosmisille tähtiretkille ja loputtomia ambient-rengasjärjestelmiä tuntemattomien planeettaryhmien taivailla. E-musikgruppe Lux Ohr osaa ensinnäkin luoda värisyttävän vahvoja äänimaisemia elektronisilla laitteillaan, syntetisaattorien sekoittuessa (oletettavasti) orgaanisiin ääniin. Elävän ja elektronisen väliset rajat kieltämättä sumenevat, kun Aus dem Kollaps geboren puhaltelee itämaista mystiikkaa ionimoottoreiden tankkeihin ja kohtalokkaat kuoroäänet kietoutuvat hitaita fillejä paukuttavan rummutuksen kera yhä lähemmäs syntetisaattoreita.

Naksuttavan elektronisessa laidassa Die vergangene Zukunft viihtyy puolestaan Goblinin ja varhaisen John Carpenterin taloudellisen kompakteissa kosketinkuvioissa, mitä nyt kokonaisuus venyy lähemmäs 13 minuutin mittaa. Eri maailmojen välillä sukkuloiva Bahnhof 77 vaikuttaa taas sulauttavan kaiken edellä mainitun ja muovaavan siitä oman, poimuttuneen syntetisaattoritodellisuutensa, jossa loputtomat kehät sulkeutuvat toinen toistensa sisään.

Olen kuunnellut Non Plus Ultraa todella paljon, enkä vain siitä syystä, että pidän 70-luvun alkupuolen Kraftwerkia suunnattoman suuressa arvossa. E-musikgruppe Lux Ohr on kuitenkin osannut muuntaa ja kehittää saksalaisten soundia siinä määrin, että sukulaissuhde on parhaimmillaankin etäinen – lämmin, mutta etäinen. Yli 81 minuutin mitassaan albumi on näinä päivänä laskettava jättiläiseksi, mutta tämä elektroninen jätti on lempeä, sopivan teollinen ja ehdottoman positiivisesti säteilevä.