Suonuotio: Suonuotio

Luova Records

Suonuotio on jyväskyläläismuusikko Ville Puronahon sooloprojekti, jonka musiikillinen maailma perustuu 70-luvun krautrockin ja jopa ambientista kimmoketta ottavan poprockin perustuksille. Suonuotion katse tarkkaileekin yhdeltä puolen mennyttä, mutta historiasta on vain otettu enimmäkseen innoitusta ja suuntaviivoja, joiden avulla levyn neljä raitaa on veistetty tunnin mittaiseksi äänitaideteokseksi.

Itse asiassa debyyttialbumin A-puolen muodostavat kolme raitaa saatiin valmiiksi jo vuosina 2015-2017, ja kappaleet on julkaistu netissä omakustanteena, mutta vasta nyt kun puolen tunnin mittainen Hei hei -raitakin on mukana, voidaan puhua ehyestä albumikokonaisuudesta. Olen kuunnellut Suonuotion neljää raitaa nyt viikkoja, enkä edelleenkään voi lakata hämmästelemättä sitä keveyttä ja suoranaista neroutta, jolla Puronaho johdattaa kappaleitaan eteenpäin.

Albumi onkin täysin irti ajan virrasta, mutta sen aalloilla voi samaan aikaan tuntea ajan hyväilyn ja lohduttavan virtauksen. Laulua ei kuulla juuri lainkaan, mutta kun vokaalit liittyvät mukaan kuvaan ovat ne kuin yksi soitin muiden joukossa. Runsaat kitarat soivat kuulaan eteerisinä, rytmipuolen tasainen työ välttää kaiken konemaisuuden jopa motorikmaissa kohdissaan, ja koskettimien luomat maisemoinnit alleviivaavat nekin hillittyä majesteetillisuutta.

Täydellisen albumin ääressä tulee pohtineeksi myös folkin ja progen vaikutteita, sillä vaikka kappaleet ovat päällisin puolin yksinkertaisia, on niiden kerroksellisissa ja episodimaisissa ratkaisuissa paljon samaa kuin vaikkapa 70-luvun puolivälin Pink Floydilla ja Kraftwerkilla. Toisinaan jopa samaan aikaan.