Money & Gravy: Avo Eessä kera Hauli Wolf

Kynsinauhat

Maukkaasti nimetty Money & Gravy yllätti allekirjoittaneen iloisesti vuodenvaihteessa, kun herrain rhythm’n’sauceksi nimetty roots-musiikki esitteli itsensä Ukkone-sinkun kautta. Sehän olikin melkoinen tälli ja nyt on käsissä jo pitkäsoitollinen eteläistä rootsin kitkaa.

Kuten albumin otsakekin jo vihjailee, huumorin eri muodot ovat läsnä ja bändi osaa myös lypsää genreviidakoiden huvittavuuksia. Tai harvemmin yhtye kutsuu soittamistaan saatesanoissa mm. akkarinnypläykseksi ja viittaa samassa kappaleessa ”kokaiinin turruttamaan hedonistiseen lesotukseen”. Puheet ovat kuitenkin puheita ja teot tekoja, joten keskitytään itse musiikkijuuristoon.

Roots kiistatta kulkee ja ankkuriraidaksi sijoitettu Pää apupyöränä möyrii lähes kymmenen minuuttia blueskurakossaan, jossa übermasentuneet vokaalit, muriseva ja valittava kitara sekä taustalla riipivät urut manaavat rämeisen Syvän Etelän ikkunoiden taakse. Hurmoksellisuus on läsnä myös, kun Aski tupakkaa lähtee puksuttamaan blues rockin loputonta rataa kohti valkoisen miehen kantriboogievilleä. Vai mentiinkö tässä nyt täsmälleen päinvastaiseen suuntaan? Lyriikoissa ei taaskaan ole juuri tolkkua, mutta voittaa tämä sen iänikuisen ”heräsin aamulla ja mun beibi oli poissa” -nillityksen.

Tietysti siipi on joskus vakavammin ottanut kosketusta maankamaraan, mutta edes Musta vyö ei jätesäkkivöineen sorru murheen alhoon – ja osa pikkunäppäristä kielikuvista on ihan oikeasti teräviä oivalluksia, joille kelpaa naureskella toisenkin kerran. Under Pressun rokkikohkaus taitaa olla ainoa karmeihin osuva palanen ja vaikka Gravyn aikaankin pelaa tutuilla kuulilla, on herrain flipperissä riittävästi iskua.

Lopulta kuulijan täytyykin esittää itselleen kysymys: voiko iloisesta blues-hulluttelusta ja roots-karusellista nauttia avoimesti? Uskon että Money & Gravy tiedostaan vallan mainiosti nurkkaanmaalatun asemansa, mutta bändi nappaa voiton kotiin pelaamalla korttinsa loppuun saakka. Tämä on hilpeää räiskettä jopa murheellisimmillaan, eikä siinä ole oikeasti mitään hävettävää. Sitä paitsi rootsin ja bluesin ’pakollisille kuvioille’ ei naureta, eikä niistä tehdä pilkkaa, joten puristitkin voivat ongelmitta hurmaantua Money & Gravyn villisti porisevasta musiikkipadasta.