Dan Deacon: Mystic Familiar

Domino

Yhdysvaltalaisen Dan Deacon edellinen albumi, Gliss Riffer, on osoittautunut kotikuuntelussa melkoiseksi kestokiekoksi. Lähes viisi vuotta myöhemmin huomaan edelleen palaavani Deaconin oudon pop-rock-elektron maksimaalisten äänivallien äärelle, eikä tilanne vaikuta muuttuvan mihinkään.

Viisi vuotta on pitkä aika ja tässä välissä Deacon on ehtinyt tekemään yhtä jos toistakin, etenkin dokumenttifilmeihin luodun musiikin tuodessa runsaasti kiitosta. Mystic Familiar onkin ensimmäinen äänite sitten Gliss Rifferin jolla voidaan kuullan Deaconin vokaaleja, joten ei ole suurikaan ihme, että uusi pitkäsoitto rakentuukin pitkälti laulun ympärille. Ja kun Deacon on kyseessä, vokaalit ovat jatkuvasti enemmän tai vähemmän elektronisesti käsiteltyjä, säksättävien syntetisaattoreiden ja efektikerrosten sulautuessa palasia ja sulauttaessa kaikesta tästä sangen deaconmaisen kokonaisuuden.

Neljään lukuun jaettu Arp on mielenkiintoinen pienoismaailma maailman sisällä, mikä heijastaa onnistuneesti koko albumin teemaa. Mystinen tuttu kun on meidän jokaisen sisällä asuva ääni. Toiset kutsuvat sitä omatunnoksi, toisille se on jokin korkeampi. Joillekin se on vain oman äänen kaiku, jos sitäkään, mutta meistä jokainen taitaa joskus puhua tuolle mystiselle tutulle.

Elektroninen pop-hybridi on entistäkin rohkeampaa ja visionäärisempää, mutta Deacon ei ole onneksi antanut muodon karata sisällön eteen. Mystic Familiar onkin sanalla sanoen täydellisesti rakennettu teos, jonka huippukohdiksi on helppo nimetä Arp III: Far From Shore ja videollakin siunattu Sat By a Tree.

Merkittäviä numeroita ovat myös leikkisä avausraita Become a Mountain sekä levyn sulkeva Bumble Bee Crown King, jonka urbaanissa synavirrassa luotijunat viuhuvat silmissä ja loputtomat digitaaliset maailmat hakevat muotojaan loputtomassa äänten tanssissa.