Julkaistu: 31.01.2020
Arvostelija: Mika Roth

Domino
Yhdysvaltalaisen Dan Deacon edellinen albumi, Gliss Riffer, on osoittautunut kotikuuntelussa melkoiseksi kestokiekoksi. L�hes viisi vuotta my�hemmin huomaan edelleen palaavani Deaconin oudon pop-rock-elektron maksimaalisten ��nivallien ��relle, eik� tilanne vaikuta muuttuvan mihink��n.
Viisi vuotta on pitk� aika ja t�ss� v�liss� Deacon on ehtinyt tekem��n yht� jos toistakin, etenkin dokumenttifilmeihin luodun musiikin tuodessa runsaasti kiitosta. Mystic Familiar onkin ensimm�inen ��nite sitten Gliss Rifferin jolla voidaan kuullan Deaconin vokaaleja, joten ei ole suurikaan ihme, ett� uusi pitk�soitto rakentuukin pitk�lti laulun ymp�rille. Ja kun Deacon on kyseess�, vokaalit ovat jatkuvasti enemm�n tai v�hemm�n elektronisesti k�siteltyj�, s�ks�tt�vien syntetisaattoreiden ja efektikerrosten sulautuessa palasia ja sulauttaessa kaikesta t�st� sangen deaconmaisen kokonaisuuden.
Nelj��n lukuun jaettu Arp on mielenkiintoinen pienoismaailma maailman sis�ll�, mik� heijastaa onnistuneesti koko albumin teemaa. Mystinen tuttu kun on meid�n jokaisen sis�ll� asuva ��ni. Toiset kutsuvat sit� omatunnoksi, toisille se on jokin korkeampi. Joillekin se on vain oman ��nen kaiku, jos sit�k��n, mutta meist� jokainen taitaa joskus puhua tuolle mystiselle tutulle.
Elektroninen pop-hybridi on entist�kin rohkeampaa ja vision��risemp��, mutta Deacon ei ole onneksi antanut muodon karata sis�ll�n eteen. Mystic Familiar onkin sanalla sanoen t�ydellisesti rakennettu teos, jonka huippukohdiksi on helppo nimet� Arp III: Far From Shore ja videollakin siunattu Sat By a Tree.
Merkitt�vi� numeroita ovat my�s leikkis� avausraita Become a Mountain sek� levyn sulkeva Bumble Bee Crown King, jonka urbaanissa synavirrassa luotijunat viuhuvat silmiss� ja loputtomat digitaaliset maailmat hakevat muotojaan loputtomassa ��nten tanssissa.




Yhdysvaltalainen elektronista ja maksimaalista pop-musiikkia omin ehdoin luova s�velt�j�/esiintyj�.
Linkki:
dandeacon.com
(P�ivitetty 31.1.2020)