Julkaistu: 29.01.2020
Arvostelija: Mika Roth
Sub Pop
Musiikin ajattomuus saa toisinaan pohtimaan kaiken syklisyyttä, sillä mitä vanhemmaksi tulen sitä selvemmin huomaan kaiken olevan tavalla tai toisella kierrossa. Wolf Paraden kohdalla olin viimeksi mukana menossa, kun bändin kolmas albumi, Expo 86, ilmestyi vuosikymmen sitten. Popahtavaa kitararokkia soittava kanadalaistrio osui kyllä 10-luvun alussa melko keskelle naulansa kantaa, mutta jotenkin vain onnistuin ohittamaan muutaman vuoden takaisen Cry Cry Cry -pitkäsoiton. Ei kuitenkaan itketä menneiden perään vaan keskitytään tähän hetkeen.
Thin Mindin alku on kiistattoman iskevä ja samaan aikaan kummastusta aiheuttava. Ensimmäinen laukaus kolahtaa tolppaan, kun Under Glass vetää rosoista rokkiaan ilman sen kummempaa johtotähteä. Onneksi yhdeksi albumin kantavaksi pilariksi nouseva Julia Take Your Man Home rullaa vanavedessä popimpaan päähän kaukaloa, basson ja koskettimien/synien luodessa levottoman pohjavirran, jolle houruinen tarina rakentuu. Saatesanojen mukaan biisi kertoo mielikuvituksekkaan tarinan vokalisti/kosketinsoittaja Spencer Krugin huonoimmasta versiosta, eli ainakaan itseironian puutteesta herraa ei pääse syyttämään.
Hieman samoilla apajilla kalasteleva The Static Age on toinen napakymppi, jolla ryhmä ymmärtää nostaa hieman jalkaa rock-kaasulta ja päästää popin virtaamaan vapaammin kipaleen sisään. 80-luvun ahdistuneesta synarockista ja sen 00-luvun päivitetystä versiosta jonkinlaisen nu-electroclashin rakentava Against the Day on myös mielenkiintoinen, eikä vähiten siksi että itse biisin ydin on täyttä dynamiittia. Kaiutetut rummut ja alati muuntuva synapohja saattavat kuulostaa 20-luvun ensimetreillä vanhanaikaisilta, mutta sehän on vain selvin merkki siitä, että ne ovat jo tulossa takaisin.
Thin Mind on retrolta maistuva kummajainen, jonka ääressä huomaa pohtivansa rockin ja popin historiankirjoista tuttuja asioita. Totuus on kuitenkin se, että ensinnäkin Wolf Parade ymmärtää keneltä on lainannut ja toisekseen ryhmä ei anna sen pysäyttää itseään silloin, kun on vain ylitettävä tietty määrä naapureiden rajoja.
Kanadalainen indie-yhtye yhdistelee musiikissaan perinteisiä pop-sävyjä kokeilevaan äänimaailmaan.
Dan Boeckner - laulu, kitara
Spencer Krug - laulu, kitara, koskettimet
Arlen Thompson - rummut
Linkit:
Handsome Furs desibeli.netissä
wolfparade.com
(Päivitetty 29.1.2020)