Nuorisopalatsi: Pyörre

Hiljaiset Levyt

Viime vuoden ja vuosikymmenen loppumetreillä julkaistu Nuorisopalatsin Viskaa se tuleen -sinkku oli täsmäpommi vailla vertaansa, ja vieläpä rokahtavan sekä modernin postpunkin kärjellä varustettuna. Vuosina 1986-1992 Alice in Wasteland -nimellä toiminut ryhmä ravisti samalla viimeisetkin menneisyyden pölyt harteiltaan ja nyt kelpaakin suunnata kohti tulevaa. Uuden albumin kantavia teemoja ovat viha ja pelko, jotka vievät meitä ihmispoloja aikakaudesta toiseen.

Synkkyyteen taipuvaisista teksteistään huolimatta Pyörre osoittautui jo ensi kierroksella monipuoliseksi poprock-levyksi, jolla trio ei lähde turhaan rajaamaan tonttinsa reunoja. Niinpä Korttipelin soundit voivat pinnaltaan olla brittiläisen kevyet ja pehmeät, vaikka pinnan alla möyritäänkin jykevämmillä palikoilla. Pop-koukkujen terävyysluokka on myös Pelastutaan-raidan kohdalla sen tasoista, että radiosoittoa luulisi lohkeavan vaivatta.

Yhtyeen toinen puoli on musiikillisestikin varjoisampi ja pahaenteisempi, mutta vaikka Huutaa tuuleen rypee mudassa, ei touhu sorru omaan mahdottomuuteensa. Ja kai sekin nyt jotain itseironian tasoa osoittaa, että Paluu 80-luvulle kertaa menneiden päivien touhuja suorin katsein ja kipale nostettiin jopa yhdeksi sinkuksi, vaikka kukaan ei taida tahtoa tätä menneisyyttä enää takaisin. Ainakaan siinä alkuperäisessä ja kulmikkaimmassa muodossaan, veikkaisin.

Pyörre on niitä albumeita, jotka kasvavat ja monipuolistuvat soittokertojen ropistessa tauluun. Kokonaisuus ei nouse parhaiden sinkkujen tasolle ja pari kappaletta olisin saattanut itse tipauttaa B-puolille tai jollekin EP-levylle, mutta kokonaisuutena Pyörre osoittaa kehityksen suunnan olevan yhä ja edelleen nousujohteisen.