Lasten Hautausmaa: IV

Svart Records

Maailma muuttuu jatkuvasti, eikä suomenkielistä melankolista rockia esittävä Lasten Hautausmaakaan ole enää sama bändi kuin kesällä 2016 Puntala-Rockissa esiintynyt ryhmä. Bändin kehittynyt ja monimutkaistunut tyyli sai vajaan kahden vuoden takaisen III-albumin hehkumaan leveämmällä spektrillä ja sama kehitys jatkuu myös johdonmukaisesti nimetyllä IV-albumilla.

Sinkkuna viime vuoden puolella julkaistu Sähköisku saa kunnian avata neljännen pitkäsoiton, eikä tuota parempaa tien auraajaa voisi suomirockin pientareita tallaava orkesteri levylleen toivoa. Sähköinen tälli ei myöskään jää ainoaksi osumaksi, kaikkea muuta. Kahdeksan raidan ja vain hieman päälle puolen tunnin mittainen IV on kompakti, toimiva ja silti tyylikirjoltaan ilahduttavan monimuotoinen teos, jolla kierrokset hidastuvat ja asettuvat loppua kohden.

Rokkaavan alun jälkeen neljäntenä kuultava Unesi onkin sitten vuorollaan melkoinen vedenjakaja, kun hitaasti ja melankolisesti laahuksiaan laahaava kappale keinuu päälle viisi minuuttia. Ei tässä mihinkään päästä, mutta päämäärä ei olekaan tällä erää se pointti ja Keltainen pihlaja kulkee mitä selvimmin samoilla vesireiteillä, vaikka puolimahtiballadi lähes sortuukin omaan massaansa. Lähes.

Iänikuiset Noitalinna huraa! -vertailut saadaan puolestaan mukaan, kun Kali (Rekon laulu) kertoo yllättävänkin ihmeellisistä ja positiivista asioista. Jokerikorttina voi pitää myös Leonard Cohenilta käännettyä Metsäveljet-päätösraitaa, jonka sanoja on muokattu vain sen verran, että läheisten vapaustaisteilijoiden tarina on saatu kerrottua koruttoman kauniisti.

Bändin ensimmäinen oikeassa studiossa äänitetty albumi ei ole onneksi tehnyt ryhmästä negatiivisella tavalla valmiimpaa ja isompaa. IV yhdistääkin Lasten Hautausmaalle ominaisen lapsekkuuden ja pienuuden vain hiuksen hienosti muuttuneisiin ajan syihin, joiden ansiosta edellisen kiekon kolme tähteä vaihtunut nyt neljään. Eli onko seuraavaksi tulossa se viiden tähden mestariteos ja tuleeko sen nimi olemaan V?