Pintandwefall: Your Stories Baby

Soliti

Kerronpa alkuun pari asiaa, jotka eivät luultavasti yllätä juuri ketään. Pintandwefallin reipas garage-vetoinen rock ei ole muuttunut rokeimmillaan juuri miksikään kuudennella pitkäsoitolla, ja kyllä – ryhmän rock toimii parhaimmillaan edelleen kuin häkä. Lisäksi tuoreen kiekon yksitoista raitaa ovat yhdessä likainen likitusina, jonka edessä edes laveimmat rockin määritelmät eivät tahdo kattaa kaikkia kulmia.

Periaatteessa uusin albumi jatkaa siitä mihin kahdeksan vuoden takainen Time Is Right for Romans, Baby -kiekko jo ryhmän saatteli, eli kirjo popin ja rockin lehvistöissä on rikas, monimuotoinen ja toisinaan yllättäväkin. Rajavyöhykkeen yli kuljetaan suuntaan jos toiseenkin, ja samassa biisissä voidaan rankistella ja tunnelmoida ilman, että touhu kaatuisi mahdottomuuteensa.

Äärilaidassa Connect With Me Now utuilee dreampopin pilvenpiirtäjissä, kun taas Let Me In näkee Pintit folkkailemassa kesäisen puron äärellä. Eivätkä nämäkään numerot pistä sen pahemmin korvaan, sillä yhtyeen asenne ja luonne puskevat kyllä läpi joka rakosesta. Pintandwefallin taito ja kokemus nostavatkin hetkittäin keskinkertaiselta haiskahtavan materiaalin paria tasoa korkeammalle, mikä on aina suuren yhtyeen merkki.

Paletti on siis rikastunut ja ronskeimmat rock-vedot ovat harvenemaan päin, mutta toki Dandelion puskee edelleen reipasta garagenkukkaa ja World of Dirt irvistää voittamattomalla tyttövoimalla. Erityismaininnan ansaitsee myös albumin avaava Titanic, jota voi pitää huoletta modernina garageklassikkona. Länsirannikon modernin poprockin mieleen nostava Ah-Ah-Ah käy myös malliesimerkistä, kun puhutaan rockin jalostamisesta ja saattamisesta uudelle vuosikymmenelle. Eiväthän muutokset ja painotukset suuria ole, mutta ne ovat siellä missä niiden pitääkin olla.