Zäpämmät: Äiti maa

IMU -Inkoon musiikki

Marjo Smolanderin ja Pauliina Kauppila muodostama duo luo modernia ja ainakin pääosin akustista kansanmusiikkia, jossa eri mantereilta peräisin olevat juonteet kasvavat rikkaaksi ja hedelmälliseksi punokseksi. Onko tämä sitten sitä uutta ja voittamatonta ämmä-energiaa? Hmm, ainakaan energiatasot eivät ole missään vaiheessa matalalla, vaikka kaksikko harvemmin luottaa massiivisiin äänivalleihin.

Jos Äiti maa -albumin eri aineksista olisi nostettava esiin yksi, joka määrittelee osuvimmin kaksikon ja levyn hengen, olisi se kiistatta itäsuomalainen kannelperinne. Nämä kappaleet kun lähtevät jo suomenkielisten tekstiensäkin puolesta sieltä suomalaisugrilaisesta kansallisperimästä. Mutta mikä erottaa Zäpämmät monista muista folkin ja kansanperinteen kanssa työskentelevistä yhtyeistä on afrikkalainen ja osin kaiketi myös afroamerikkalainen rytmipuoli. En väitä tunnistavani taustoilla käytettyjä soittimia, mutta niiden välittämät kirkkaan afrikkalaiset kuvat ovat kyllä mitä selvimpiä, rytmin poukkoillessa ja hohtaessa auringon lämpöä.

Karibialaisen sulatusuunin vaikutteet ovat myös läsnä ja kun tämän kaiken yhdistää juuri oikealla tavalla, voi lopputulos olla jotain niin upeaa kuin vaikkapa kaiken elämän lähteelle omistettu Vesi, tai lohduttavan melankolinen Mummoni. Mielenkiintoinen ja tarpeellinen muistutus jokaisen ihmisen oikeuksista ja naisten poljetusta asemasta on myös albumin päättävä Oikeus olla omansa, jonka jokaisen soisi kuuntelevan ainakin kerran.

En osaa oikein vieläkään sijoittaa Äiti maa -albumia musiikkikartaston koordinaatistolla paikoilleen, mikä on tässä yhteydessä vain positiivinen asia. Folkin ja kansanperinteen laidoilla on aina tilaa ja Zäpämmät on löytänyt raikkaan kulman musiikkiinsa, joten en voi kuin suositella tätä rajoja rikkovaa albumia rajattomuutta pelkäämättömille kuulijoille.