Utra: Ääniä putoaville lehdille

Omakustanne

Helsinkiläinen Utra on elektronisissa nostalgiapilvissä sukkuloiva duo, jonka ensimmäinen omakustannealbumi on matalateknologinen pikkuihme. Tekijöiden rakkaus etenkin 70-luvn elektronisen musiikin pioneereja kohtaan on mitä selvintä, mutta samaan aikaan kaksikko pitää kätensä vapaina ja horisonttinsa kirkkaana. Bändiä ei tule sekoittaa toiseen kotimaiseen Utraan, joka puolestaan esittää poprockia.

Debyyttipitkäsoitolta löytyy vain seitsemän raitaa, mutta yhteismittaa kiekolla on päälle 50 minuuttia, joukon viimeiseksi jätetyn Outtaken ollessa vain parin minuutin mittainen luonnostelma. Näin loppujen raitojen keskimitta painuu kahdeksan minuutin tienoille, eli Utralla ei ole koskaan kiire mihinkään – ja hyvä niin. En näet keksi mitä karsimisen varaa pitkin ääniaaltoja keinuvassa Meripihkavaahterassa, puhumattakaan Maalaus sinisestä kalasta -avausraidan nerokkaasta äänimatkailusta.

Ääniä putoaville lehdille -albumi saakin pohtimaan verkkaisten tunnelmien suunnatonta merkitystä ja elektronisten välineiden iättömyyttä tässä ajassa, jossa modernius on jo vaikka kuinka monen post-etuliitteen kanssa varusteltua. Tämänkin kiekon soitinvalikoimassa leluiksi laskettavat Casiot ja retrot syntetisaattorit muodostavat yhden siiven, runsaan efektivaraston ja äänimuokkausten vastatessa taustojen rikastamisesta.

Kekseliäät soundit ovat tietysti hienoja, mutta ilman kunnon kappalemateriaalia kaksikon elektro-lentokone ei liitäisi kovinkaan pitkälle. Onneksi albumin kappalekatras muodostaa, em. loppunumeroa lukuun ottamatta, kiinnostavan äänimatkan elektronisen musiikin retrompiin pilvistöihin. Olipa tämä erittäin positiivinen ja ilahduttava yllätys.