Jani Matti Juhani: Jani Matti Juhani laulaa Elvistä suomeksi

Ainoa Productions

Mitä tehdä poprockin saralla, kun kaikenlaista on tullut kokeiltua jo Bowie-glamista aina moderniin rockiin saakka, eikä joululevyäkään oikein tahtoisi pyöräyttää. Hmm, ainahan voidaan palata perusasioiden ja juurten pariin, eikö vain?

Tamperelainen poppari Jani Matti Juhani kertoo asioiden laidan uusimman albuminsa otsikolla, eli kunkkua versioidaan nyt suomeksi, eikä siinä mitään muuta sitten tarvitakaan. Jouluksi julkaistut Jos joulu tuo rintaan rauhan (Blue Christmas) ja Ootko yksin sä nyt (Are you lonesome tonight) -sinkut osoittivat jo, että kaikesta paatoksesta huolimatta toimeen on tartuttu alkuperäistä materiaalia kunnioittaen. Eikä tässä tietenkään olla ensimmäistä, toista tai edes kolmatta kertaa tahkon kammessa, koska Elvistä on versioitu osapuilleen siitä saakka, kun kuningas alkujaan murtautui kansainväliseen suosioon.

Itse materiaali on suorastaan legendaarista, etenkin kun suuria hittejä ei ole lähdetty väistelemään, ja käännöksiäkin on haalittu kasaan vuosikymmenten varrelta. Pertsa Reponen, Vexi Salminen, Rauli Badding Somerjoki ja kumppanit ovat kaikki löytäneet aikoinaan Elviksen kuuluisiksi tekemistä siivuista kulmia teksteihinsä ja tuon kaiken Jani Matti Juhani esittää tyylillä sekä taiten. Ja mikä tärkeintä: 13 kappaleen muodostama albumi kuulostaa vain Jani Matti Juhanilta.

Versioita voi tehdä jokainen, mutta näitä biisejä kuunnellessa huomaan usein unohtavani ne alkuperäiset vedot, mitä voi pitää tässä yhteydessä jo melkoisena saavutuksena. Kaunein aamuisin (Mary in the Morning) ja Sininen kuu (Blue Moon) voisivat vallan mainiosti olla peräisin loistavalta Piste-albumilta. Onnettaren poika (Moody Blue) muistuttaa puolestaan rohkean tamperelaisen artistin varhemmasta tuotannosta.

Kaiken ylistyksen rinnalla on tosin ihmeteltävä, miksi That’s Allright Mama ja Are You Lonesome Tonight on vaivauduttu ottamaan mukaan edes näissä muodoissa. Kaikki kunnia Baddingille ja Saukille, mutta numerot eivät vain tunnu istuvan Jani Matti Juhanin repertuaariin. Pari pientä kauneusvirheeksi tulkittavaa naarmua siis, mutta muuten kuva on kirkas, syvä ja piristävän erilainen.

Ehkä seuraava levy voisi syntyä niistä kunkun unohdetuista helmistä, ellei sitten ole aika siirtyä taas johonkin aivan uuteen ja yllättävään suuntaan. Jani Matti Juhanista kun ei koskaan voi tietää varmaksi, mikä on tietysti samalla olennainen osa miehen musiikillista charmia.