Haydé: Traveling

Omakustanne

Kun sooloartisti julistautuu suuruudenhulluksi yhden naisen orkesteriksi, voi ja saa tuotokselta odottaa mielestäni lähes mitä tahansa. Haydén 17-henkinen orkesteri rakentuu pitkälti jousisoittimista, eikä mukana ole lainkaan poprockin kuninkaallista sähkökitaraa, mutta elektronisille biiteille ja mausteille on sentään näytetty vihreää valoa.

Lopputulos on 14 raidan ja päälle 54 minuutin mittainen albumi, joka muodostaa lopulta ehyen, hahmotettavan ja sopivalla tavalla 70-lukulaisen kokonaisuuden. Taidepopin kiikkerillä pinnoillahan tässä kuljetaan, mutta kaupallisuus ei ole tässä yhteydessä kirosana. Onneksi.

Haydé on ehtinyt julkaista albumiltaan jo muutaman sinkun, joista barokkimaisen runsas No Room For Me osui myös alkusyksystä Desibeli.netin haaviin. Aivan toisessa laidassa on kiekon lyhimpiin raitoihin lukeutuva Marry Me, joka nousee pienuutensa ja pianovetoisuutensa ansiosta ympäröivien sisarustensa edelle. Näiden kahden ääripään välille osuva La La Love on myös sinkkuvalintana selviö ja samaa tarttuvuuden tasoa on aistittavissa myös svengaavassa Pretty-kaunokaisessa, jolla Haydén rakkaus Björkin suuntaan kukkii kenties luonnollisimmin. Olisiko tuossa kenties seuraava sinkkulohkaisu?

Mutta tämähän on albumikokonaisuus, eikä vain kokoelma sinkkuraitoja, kuten alussa tuli jo todettua. Boxing Princess on täydellinen avausraita monipuoliselle ja vaiherikkaalle musiikkimatkalle, onhan instrumentaaliraidassa sitä samaa kaihoa kuin klassisten mykkäelokuvien tunnusmusiikeissa, joiden piti välittää juuri oikeat tunteet elokuvateatterin yleisölle. Waltz of the Night keinahtelee lähes viiden minuutin ajan ennen puoltaväliä, ajan kaltaisen tarpeettomuuden haipuessa taustalle ja albumin pisimmäksi raidaksi kasvava You sitoo viimeisen neljänneksen yhteen nauhaan, täyteläisten jousien ja pianon soidessa vähäeleisemmin, laulun ja rytmin noustessa yllättävänkin iskeviksi.

Haydé käy esikoisalbumillaan melkoisen musiikillisen taipaleen, joka on rohkeudestaan, taiteellisuudestaan ja yllättävyydestään huolimatta myös hyvällä tavalla kevyt ja helposti pureskeltava. Ja moisen vaivattomuuden luominen näin monumentaaliseen poppiin on jo itsessään ihme, joten en voi kuin suositella Travelingiin tutustumista.