Peura: Failure

Omakustanne

Indiepop-artisti Peuran, eli helsinkiläisen Sonja Pennasen, debyyttialbumi on lähes seitsemän vuotta kestäneen valmistelun tulos, jonka arvio on ollut yllättävän haastava kirjoittaa. Esikoisen yhdeksästä raidasta peräti seitsemän on julkaistu jo sinkkuina kahden viime vuoden aikana, The Art of Dying -kappaleen ollessa näistä sinkuista iäkkäin. Tältä pohjalta avainkysymys kuuluukin: onko Failure ehyt ja aito albumikokonaisuus, vai ainoastaan tähän asti tapahtuneen niputtava sinkkukokonaisuus?

Peuran kaunis naislaulu ja halki albumin kulkevat dreampop-melodiat sitovat biisijoukkoa jo mukavasti, mutta varsinainen selkäranka rakentuu Peuran moderneista – ja silti samaan aikaan ikiaikaisilta – kuulostavista soundeista. Esimerkiksi Rules ei tunnu alkuun jäsentyvän, kunnes biisin alkemia lähtee toistojen kautta toimimaan, ja niin ikään jo viime vuonna julkaistu Art of Dying vaikuttaa aluksi olevan ainakin kahden eri biisin yhteenliittymä, joka ottaa aikansa.

Yhtenä hetkenä saatan todeta jostain sävellyksestä, että onpahan Kate Bushit taas kuultu, toisena päivänä samainen kappale voi luoda vaikutelman Phoenixista, tai jopa David Byrnen sooloiluista. Eivätkä nämä ’tutut hetket’ ole juuri poikkeuksetta mitenkään negatiivisia kokemuksia, vaan ainoastaan Peuran luonnollinen tapa toimia ja luoda.

Peuran vahvuuksiin onkin laskettava ehdottomasti rakenteiden pinoaminen kuulaisiin sarjoihin ja pienimmistäkin pienimpien vivahteiden hyödyntäminen, jonka ansiosta albumin syvimpiin salaisuuksiin kannattaa tutustua ajalla ja mielellään ihan kunnon kuulokkeilla. En tiedä onko kappaleita alkujaan julkaistu niiden valmistumisjärjestyksessä, mutta kun kaiken on kuunnellut riittävän monta kertaa, käy selväksi että Failure ei ole nimensä veroinen, vaan jotain paljon enemmän.