Janne Luukkonen & Luotisuora Jakaus: Zombin el�m��

LUJGI-records

T�m� levy on siunatun ajan lapsi: nyky��nh�n on niin, ett� kuka tahansa pystyy tekem��n periaatteessa vaikka kuinka hienon levyn omassa kotistudiossaan. Musiikin syntyminen ja julkaistavan materiaalin sointi eiv�t riipu en�� p�yt�ns� takana sikaria polttavista, kaikesta p��tt�vist� toivok�rjist�. Ja hyv� n�in. Onhan asialla toki k��nt�puolensa siin� mieless�, ett� kuka tahansa tosiaan pystyy tekem��n mit� tahansa. Ostajan on nykyisin vaikeampaa l�yt�� hyv� musiikki kuin ennen, kun tarjonta on miljoona uutta levy� kuussa omakustanteet p��lle.

Ilman nykytekniikkaa t�t�k��n levy� tuskin olisi. Luukkosen Janne, Tapani Lampinen ja Jussi Miettola ovat linnoittautuneet ensinmainitun kotistudioon selv�sti hauskanpitotarkoituksessa, tuloksena kaksitoista raitaa, jotka on soitettu ajalla 2001-2003. Kieli on poskessa kansivihon kakkossivulla, jossa kerrotaan levyn synnyst�, mutta pit�ydyt��n tiiviisti studioteknisiss� jutuissa. Pinaattiletut ja superlonpatjat muistetaan mainita, mutta info itse musiikista ja sen synnyst� loistaa poissaolollaan. T�m� vaikuttaa jopa hieman et��nnytt�v�sti lukijaan.

Mutta itse asia, eli piisit, toimivat kyll� omalla tavallaan. T�t� naivistista, mutta silti timmi� kitararokkailua kuuntelisi ilman muuta liven�kin. Luukkosen kitarat ovat hyvin rouheat, riffi seuraa toistaan, pikkuvirheit� ei ole pahemmin l�hdetty korjailemaan, eik� nyansseilla leikkim��n, mit�p� noista. Perussaundi kaapista ulos, blues-kaava k�ytt��n ja jamit p��lle, siin� sulle nyanssia. Voisi kuvitella, ett� jos l�hdett�isiin kompressoimaan rockia, ajettaisiin sen kaikki konventiot filtterin l�pi moneen kertaan niin, ett� j�ljelle j�isi vain tyypillisin ja olennaisin, olisi tulos jotain t�m�n tapaista.

Pidin levyst� eniten, kun se oli hulvattomimmillaan paitsi nimiraidassaan, my�s viisussa Huuhaa-mies. �No, who is that mies?� - tyyppisille lyriikanp�tkille ei oikeastaan voi olla vihainen. Sit� vain hymyilee vienosti ja ajattelee, ett� there�s nothing wrong being silly! My�s hittim�isemm�t Hei, Marjaana ja loistavakomppinen Tehd��n t�� juttu on syyt� erikseen mainita.

Ihan mukavana, joskin hieman turhankin perinteisen� ja tasapaksuna b�ndik�yntikorttina toimii t�m�. Peitsamo tulee mieleen monasti, ja jo on ihme, ellei mies ole toiminut jonkinlaisena esikuvana Luukkoselle. Peitsamon vaatimattomimmat tuotokset t�m� kuitenkin peittoaa ilman muuta. Onko se sitten v�h�n vai paljon, voi itse kukin p��tt��.

Miinukset tulevat t�ll� kertaa h�iritsev�n r�ikeist� Photoshop-filter-kansista ja vihon comic sans-fontista, jonka saisi poistaa maailman jokaisesta tietokoneesta jonkinlaisella comic sans.ttf-hakuisella elektromagneettisella t�sm�pulssilla.

Mutta kaiken kaikkiaan: jos meik�l�isell� olisi oma haistakaapaska-radioasema, niin kyll� t�st� muutama raita soisi ilman muuta. Hyv�ntuulista hittipotentiaalia l�ytyy. Luukkosen visioissa on mukana kiehtova sympaattinen vivahde, jota ei l�ydy n�ist� nykyajan runoilijapoju-nykyb�ndist�, jotka ottavat itsens� aivan liian vakavasti. Olisiko t�ss� kyse sitten karismasta tai jotain?

Kommenttien keskiarvo:

Nimet�n kommentoi 11.03.2005:

Pisteet:

Jannen kummiset�n� (siis hieman j��vin�) totean, ett� Janne on vuosien mittaan kehittynyt my�s musiikin tekemisen ja musiikin esitt�misen alueilla.
******
Siksi n�m� kuusi t�hte�.

Esko Luukkonen

Nimet�n kommentoi 21.04.2005:

Pisteet:

Lainasin t�m�n levyn kirjastosta. Kolahti t�ysill�. Loistavaa kitaransoittoa ja mielenkiintoisia, valtavirrasta poikkeavia biisej�. J��n mielenkiinnolla odottamaan seuraavaa levy�. Toivottavasti niit� tulee viel� paljon.