Kuun Pimeä Puoli: Kuun Pimeä Puoli

Omakustanne

Aiemmin tänä vuonna perustettu Kuun Pimeä Puoli tekee melkoisen tempun, sillä harvat yhtyeet ehtivät syntymävuonnaan pyöräyttää debyyttialbumiaan. Mainio Suojelusenkeli -sinkku osoitti jo, että kertosäekeskeisestä suomirockista voi edelleen veistää tuoreita siivuja, kunhan ideat vain kantavat. Nyt kasassa on kymmenen raidan ja reilun puolen tunnin mittainen annos, joten kuinka bändi jaksaa pidemmässä juoksussa?

No, ilman suurempia ongelmiahan esikoispitkäsoitto tuntuu jolkuttelevan ja materiaali kestää useimmissa kohdin raskaampaakin tehosoittoa. Alun Haava on lähes viidessä minuutissaan rahdun venytetty tilitys, mutta kun Sillat palaa seuraavan mutkan takana, lähtee pakka asettumaan kohdilleen. Yhtyeen soundissa sähkökitara on kiistaton kuningas ja kun enteilevästi nimetty ehtii Hittibiisi kertosäkeensä tarttumapinnoille, on hitin tuoksua kiistatta ilmassa.

Mutta, sitten niihin ongelmakohtiin. Ensinnäkin vahvan alun jälkeen kappalemateriaalissa tapahtuu selvää – ei jyrkkää, mutta selvää – tason laskua. Tai ainakaan näillä soundeilla ja sovituksilla biisijoukko ei muodosta nousujohteista ja ehyttä kokonaisuutta. Pari raitaa olisi kannattanut myös heivata matkasta, vaikka sitten ihan silläkin uhalla, että albumimitan puoli tuntia olisi jäänyt täyttymättä. Lisäksi miesvokalisti ei ole parhaimmillaan turvautuessaan pakotetun tuntuiseen huutokärinään, mikä pistää korvaan kerran toisensa jälkeen.

Summa summarum, esikoisten yleiset ongelmat ovat vaivoina, mutta enemmän tässä on selvästi hyvää kuin huonoa. Bändi on päättänyt tyhjentää pajatsonsa ensi kerran poikkeuksellisen aikaisin, mutta nyt on ainakin vanha materiaali saatu kansiin ja uusi horisontti on vapaa. Toivottavasti yhtye löytää oman pimeän puolensa ja osaa erottaa sen vastaisuudessa selvemmin valosta.