Piru Kange: Heimo

Secret Entertainment

Hämeenlinnassa päämajaansa pitävä Piru Kange solahtaa vaivatta suomenkielisen ja progehtavan outorockin oudomman laidan tuntumaan. Yhtyeen rakkaus ikiaikaista melankoliaa ja sielusta kumpuavaa mollia kohden on liikuttavan suomalaista ja samaan aikaan jotenkin shamanistisella tavalla rajatonta.

Yhtyeen toinen pitkäsoitto on osuva osoitus siitä, että albumiformaatti on yhä hengissä ja sitä voidaan myös hyödyntää taiteellisesti, mikäli moiseen vain löytyy riittävästi rohkeutta ja näkemystä. Heimo-pitkäsoiton teemaksi ilmoitetaan ihminen, tuo planeettamme sitkein ja kenties jopa viisain laji, jonka tarkoitus tuntuu olevan vain oman tarkoituksensa pohdinta ja etsintä.

Niin, keitä me oikein olemme ja mitä tässä oravanpyörässä pitäisi tavoitella pohti jo kesäinen Opasteisiin eksyneille -sinkku, joka uudessa ympäristössään korostuu metallisuudellaan. Piru Kangen käsissä tosin raskauskin kääntyy joksikin uudeksi ja erilaiseksi, koska oikeastaan mitään ei tehdä suorien peilien ja kirkkaiden lasien kera, vaan kaikessa valo ja värit tuntuvat aina vääristyvän hieman. Ei paljoa, mutta riittävästi.

Progerockin 70-lukulaisemmelle poskelle livahtava Rutto vihjaa uuden aallon mahdollisuuksista ja Heimon hämärimmät rantavedet aukenevat Puimalan instrumentaali-ilottelussa. Sytytä minut pullistaa tahollaan rintakehän rottingille, kun rock-koskettimia plinkutetaan isolla kädellä ja Piru Kange on popedamaisimmillaan. Onko tuo nyt hyvä vai huono asia, siihen en osaa edelleenkään vastata tyhjentävästi.

Opinko minä sitten ihmisenä, tämän typerän ja useimmiten melko hyödyttömän lajin edustajana sitten mitään? Hmm, ainakin sen, että musiikki on portti toisiin paikkoihin, eikä edes rockin kaltainen itsestäänselvyys ole aina sitä miltä se näyttää.