Lehtojärven Hirvenpää: Lehtojärven Hirvenpää

Helmi Levyt

Suomen Lapista kotoisin olevan Lehtojärven Hirvenpään debyyttialbumi taitaa olla ensimmäinen tangolevy, jonka olen arvioinut mihinkään julkaisuun – koskaan. Mutta ainahan sitä pitää haastaa itseään, ja eihän se tango nyt niin vaikeaa voi olla omaksua, eihän?

Lehtojärven Hirvenpäätä kuvataan saatekirjeessä uudenajan orkesteriksi, mikä on miellyttävän epämääräinen luokitus. Tässä tapauksessa uusi aika tarkoittaa sitä, että musiikin mausteseoksessa on huikeasti enemmän vivahteita ja sävyjä kuin muutaman vuosikymmenen takaisissa albumeissa. Eikä siinä mitään, sillä kaikki on jatkuvassa kehityksessä, eikä sääntö koe poikkeusta edes tanssimusiikin ja suomalaisen tangon mikä-mikä-maassa. Näin Lapin ihmeistä, ihmisten murheista ja arjen hitaasta höyryjyrästä voidaan kertoa vaikka veikeästi svengaavan jazzahtavan soiton ja asianmukaisen raastavien lyriikoiden keinoin.

Yhtye pelaakin onnistuneesti vastavoimilla, orkesterin syvällä soundikentällä, sekä tietysti genreen olennaisena osana kuuluvalla tunnelmoinnilla, joka vie kuulijan purtta eteenpäin sopivan kohtalokkaissa fiiliksissä. Tsägä kiemurtelee käärmeen lailla, kuin lauantai-iltana kebab-ravintolan edustalla nousuhumalassa villiintynyt suomalaisjullikka, joka ei hetkeen välitä mistään mitään. Joskus kun on vain annettava noppien tippua. Mutta toisaalta, myös ne klisheisimmät palikat ja rullat osataan kierrättää niin, että pastissin maku pysyy loitolla.

Lehtojärven Hirvenpää nojaa vahvasti Jaakko Laitisen itsetietoiseen ja hiukan arroganttiinkin lauluun, mutta multi-instrumentalisti Harri Kuusijärvi harmonikkansa kera on myös mitä merkittävin palanen tässä kummassa kuvassa. Näin jopa On haaveet haaveita seisoo vahvasti omilla jaloillaan, ja muun planeetan onneksi kaikki lyriikat on käännetty vihkosessa myös englanniksi. Tietysti osa Lapin ja jäyhän tangon taiasta katoaa käännösten kätköihin, mutta eiköhän olennainen silti välity.