Juurakko: Yhdeksäs talvi

IMU-Inkoon musiikki

Vuodenaikojen ikiaikainen ketju on näinä päivinä hiljalleen murtumassa ja vaikka talvi on kautena yhä olemassa, on se jo muuttunut merkittävästi muutamassa vuosikymmenessä. Ilmastonmuutoksesta ollaan montaa mieltä, mutta kiistatonta on ainakin se, että ajat ovat muuttumassa. Juurimusiikin juuristossa möyryävä Juurakko on tehnyt albumillisen omanlaistaan kansanmusiikkia, jonka teemana on eri kulmista tarkasteltu talvi.

Talvi voi olla toisille lähinnä Räntää, hyhmää (Sleet and Slush), kuten Juurakko jo taannoisella sinkullaan totesi, Kylmän tytti svengaa ja groovaa puolestaan folkin romupihalla ja saa viisihenkisen yhtyeen rikkaan soitinpaletin kimaltelemaan ja tuikkimaan, kuin taikainen talvi konsanaan. Folk voi siis tällä levyllä pistää jalalla koreasti ja iskeä silmää samaan aikaan Amerikan aineille, ja olla kuitenkin jotenkin uskollinen suomalaisugrilaiselle juuristolle.

Koska meill’ on joulu? siirtää Korvatunturin jonnekin Mississipin mutaisille rannoille, alkukantaisen blues/roots -soiton ja gospelmaisen laulun nostaessa tämän reen aivan uusille radoille. Rahdun samalla kaavalla Joulu Skattalla ottaa J. H. Erkkon tarinan ja vie sen jonnekin New Orleansin jouluisille kaduille, eikä tämäkään liitto vaikuta lainkaan pakotetulta. Tuohon kun lisätään vielä kalevalaiset loihdinnat ja surumielinen Laulu Titanicin haaksirikosta, niin onhan yhdeksässä raidassa melkoinen annos pureskeltavaa.

Soitinarsenaalissa sikaralaatikkokitara ja jouhikko ovat ystäviä, siinä missä moninaiset lyömäsoitimet pitävät rytmin yllä ilman rumpujen kovaa pauketta. Tiedä sitten minkälainen tästäkään talvesta tulee, mutta sitä odotellessa ja siitä nautittaessa/kärsittäessä kannattaa pohtia eri kulmia ja tutustua tähän uniikkiin pikku aarteeseen.