Belize: Mis Dos Madres

Eclipse Music

Kuinka kaipaankaan Karibian rannoille tähän aikaan vuodesta. En tosin koskaan ole käynyt Karibialla, saati sitten Belizessä, mutta ehkäpä musiikki voisi viedä minut sinne – edes osan matkaa?

Belize on valtion lisäksi myös akustisvoittoista musiikkia luova trio, joka on ainakin tämän albumin ajaksi kasvanut kvartetiksi. Yhtyeen musiikissa suomen kieli ja eksoottinen espanja sekoittuvat toisiinsa siten, että eksoottisuus ottaa härmäläisestä jäyhyydestä lievän niskalenkin. Avainasemassa onkin Kielo Kärkkäisen vivahteikas, lämmin ja täydellisesti annosteltu lauluääni, jossa jokainen pienikin vivahde, viivähdys ja sana ovat paikallaan. Tämähän on oikeastaan ennemminkin runoutta kuin perinteistä musiikkia.

Merkittävä isossa kuvassa on myös Anri Tuohimäen viulu, joka nousee Antti Hyarttin polveilevan ja ryhtiä luovan akustisen kitaran rinnalle. Latinalainen ja suomalaisugrilainen siinä kohtaavat, hieman kuin aamun koitteessa päivä ja yö viihtyisivät sen lyhyen, lumotun hetken saman maiseman äärellä. Simo Laihosen perkussiot asettuvat tässä kuvassa väkisinkin taustalle, mutta taustan merkitystä ei sovi vähätellä, sillä näin musiikkiin on saatu rakennettua mittavampia jännevälejä ja hienovaraista syvyyttä.

En tiedä onko syy suomalaisissa korvissani, mutta kolmantena kuultava Olen kuvitellut yön tuloa herättää aina syvimmät tunnot rinnassani. Espanjankielisistä numeroista puolestaan sielun tulta onnistuneimmin kohentaa yhä sinkkukappale Este Espacio, jonka säkeistöjen punoksiin Belize on onnistunut mielestäni sulauttamaan jotain ainutlaatuista. Toisaalla Kutsu tuntuu aluksi päätyneen väärälle levylle, mutta pitkässä juoksussa tuo kummallinen ja maisemastaan erottuva numero kasvaa yhdeksi albumin peruspilariksi.