Cats of Transnistria: Aligning

Soliti

Kolmannen pitkäsoittonsa virstanpylväälle ennättänyt Cats of Transnistria ihastutti jo vajaan neljän vuoden takaisella Divine-debyyttialbumillaan, kun Tuomas Alatalo ja Henna Hietamäki etsivät ominta soundiaan eteerisen dreampopin ja pienieleisen post-rockin ulapoilta. Kaksi vuotta myöhemmin ilmestynyt Opium toi mukaan viulisti Sanna Komin ja sitä myötä laajentuneen soundipaletin.

Jälleen on lähes kaksi vuotta kulunut ja kesällä 2019 äänitetty Aligning vie Cats of Transnistriaa johdonmukaisesti eteenpäin. Kappalemateriaali on edelleen Tuomaksen ja Hennan kahdestaan kirjoittamaa, Sannan osallistuessa sovituksiin. Poikkeuksena toimii folkahtavampi Wild Herbs, joka on kirjattu koko trion nimiin ja joka akustisessa leijailussaan nostaa albumin jälkimmäisen puoliskon fiiliksiä, etenkin kun päätösraita Aligning on näennäisestä keveydestään huolimatta melko raskas ja vaativa yhdeksänminuuttinen.

Yllätyksellisenä on pidettävä myös Born Againin tummasävyistä, miltei pahaenteiseksi tulkittavaa soundia, johon ottaa aikansa tottua. Tuohon kun lisätään raidan puoliääneen kuiskatut lyriikat, niin kasassa on jotain josta tulee mieleen ennemminkin Keski-Euroopan mustahuulet kuin puiden siimeksessä astelevat naturalistit. Kolkommassa laidassa vaikuttaa myös tummaa valoa loistava The Light, jonka sisäkkäisissä kehissä ja loputtomalta tuntuvassa vellonnassa on samaan aikaan jotain tavattoman lohduttavaa.

Cats of Transnistrian kohdalla keveyskin on toisaalta suhteellista, mutta jo aiemmin sinkkuna ilmestynyt Mountain High, em. Wild Herbs sekä ilmavan rakenteen ja raskaat lyriikat yhdistävä Vampire nostattavat tuntoja. Näin kokonaisuuden muodostavat palaset asettuvat kohdilleen ja vaikka soundillinen ehdottomuus mielestäni estää joskus trioa hyödyntämästä kaikkia vaihtoehtojaan, on Aligning ryhmän itsensä kuuloinen albumi.