Sharanam: Eternal Now

Omakustanne

Helsinkiläinen Sharanam on kuuden ns. kantasuomalaisen muodostama yhtye, joka esittää intialaista musiikkia. Eikä tässä ole kyse mistään länsimaisella maulla lantratusta Bollywood-popista, vaan kuusi multi-instrumentalistia esittää nimenomaan intialaisesta perinnemusiikista innoittunutta musiikkia. Eternal Now on ryhmän toinen pitkäsoitto, joka seuraa alkuvuodesta ilmestyneen Sharanam-debyyttialbumin linjoilla.

Ja mitä nuo linjat ovatkaan? En kiellä, etteikö pieni rimakauhu olisi hiipinyt mieleen, kun luin saatekirjettä ja törmäsin sellaisiin termeihin kuten ’mantralaulanta’, ’dhrupad-laulu’ ja ’sanskritinkielinen’. Länsimaisen popin ja rockin kyllästämä mieleni löysi toisaalta viitteitä niin ikään Intiasta aikoinaan hullaantuneen The Beatlesin ja erityisesti George Harrisonin tuotannosta, joten ei muuta kuin rohkeasti kohti ei-niin-tunnettua.

Sharanamin yksi merkittävimmistä vahvuuksista on eittämättä lauluharmoniat, englanninkielen ja vanhempien kielten sekoittuessa toisiinsa. Monikerroksiset, alati muuntuvat ja äänijokien tavoin virtaavat vokaalit luovatkin mystistä tunnelmaa ja ikiaikaista henkeä, jonka merkittävin aineosa on rauha. Tämän lisäksi yhtyeeseen kuuluu, saatesanoja lainatakseni, Suomen paras sitarin soittaja, eli perinteinen kielisoitinkin saa kyytiä. Ehkei ihan Ravi Shankarin tyyliin, mutta kyllä Veli Sola on silti melkoinen tekijämies, eikä herran sävellyskynäkään ole heikossa vedossa. Tuohon kun lisätään vielä runsas määrä muita akustisia soittimia, niin vahva kudos on tosiasia.

Itse kappaleista puhuttaessa helpoimmin lähestyttävää laitaa edustaa eittämättä Jay Mata Kali, jonka kertosäkeenkaltaisessa kuulijaa viedään kuin huomaamatta. Samoin avaukseksi sijoitettu ja jo aiemmin livevideon kera ilmestynyt Saraswati on kiistatta kauneudellaan murskaava, mutta sitarin soitosta innostuneille ja tablan rytmeistä taivaansa löytävien kannattaa kuunnella albumin sulkeva Eternal Now.