Elifantree & Tölöläb: Blood Moon

Eclipse Music

Kun puhutaan kokeellisesta musiikista, puhutaan vielä normaalia enemmän mielikuvista kuin mistään tarkkaan rajattavista asioista, sillä termin ’kokeellinen’ alle voidaan sijoittaa niin tavattoman paljon erilaista materiaalia. Onkin täysin jokaisesta kuulijasta kiinni, minkä milloinkin kokee ’kokeelliseksi’ ja mitä kaikkea tuolla termillä ylipäätään voidaan kattaa.

Elifantree on perustettu vuonna 2007 ja ensilevynsä kolme vuotta myöhemmin julkaissut trio lähti matkaan jostain jazzin tietämiltä ja on edennyt sittemmin yhä syvemmälle em. kokeellisen musiikin saralla. Tölöläb on puolestaan luonut elektronista taidemusiikkia vuodesta 2014 lähtien ja paikoin uusklassiseksikin miellettävä musiikki on niin ikään koetellut rajoja ja normeja.

Blood Moon on näiden kahden ennakkoluulottoman yhtyeen yhteisalbumi, jonka juuret juontuvat kesään 2018 ja Meidän Festivaali -tapahtumaan. Nimensä kyseisen tapahtuman aikaan osuneesta kuunpimennyksestä saanut albumi on matka äänten avaruuteen, ja niiden tuolle puolen yllämme avautuvan avaruuden äärettömyyteen.

Jättimäinen Horsehead Nebula ja Orionin vyöstä löytyvä Alnitak vievät kuulijan tähtienväliselle matkalle, puhaltimien työstäessä retromodernia äänten tähtikarttaa. Vokaaleja kuullaankin vähän, mutta niissä pienissä hetkissä Anni Elif saa kyllä liikettä Motioniin ja hengen Sieluun. Kyse onkin eri ainesosien hienovaraisista suhteista ja jännitteiden keskinäisistä tasapainoista rajavyöhykkeiden hämärtyessä.

Blood Moon sijoittuu musiikin rajattomassa kaikkeudessa kieltämättä taidemusiikiksi mielletyn suunnan sektorille, mutta samalla se saa pohtimaan mitä ’taidemusiikki’ ensinnäkään on. Niin, kyse on lopulta mielipiteistä ja vaikutelmista, mutta myös siitä, kuinka paljon musiikki puhuttelee ja missä määrin se synnyttää mielikuvia. Itselleni Blood Moonin pitkät instrumentaaliosuudet ja avarat äänitilat edustavat paikkoja ja tiloja klassisen musiikin, ambientin, jazzin ja taidepopin tuolta puolen.