Jaakko Eino Kalevi: Dissolution

Weird World

Jaakko Eino Kalevin uusinta albumia kutsutaan minialbumiksi, mutta kun kokonaismitta ylittää puolen tunnin rajan, voi Dissolutionia mielestäni kutsua jo ihan hyvällä syyllä pitkäsoitoksi. Siinä missä elektronisen popin syvemmissä vesissä tutkimusmatkojaan suorittava artisti oli viime vuonna hieman hukassa Out of Touch -albumillaan, on Dissolution mitä vakuuttavin siirto astetta funkimman soundin suuntaan.

Seitsemän raitaa nivoutuvat viehättävästi toisiinsa ja täydentävät kuin huomaamatta toisiaan, kuten tarkoin rakennetussa albumikokonaisuudessa kuuluukin. Biisien unenomaiset laulusoundit ja arjen normien pinnan alla kulkeva kokonaisuus vievät kuulijan kuin huomaamatta paikkoihin, jotka samaan aikaan ovat tuttuja ja ’jostain muualta’. Luvuissa on samoja aineksia ja silti ne ovat uniikkeja, vaikka käytössä ollut työkalupakki onkin rajallinen – rajat on vain osattu hyödyntää poikkeuksellisen tehokkaasti.

Esimerkiksi nimibiisin veijarimainen soundiruuvailu tuo mieleen Bowien tarpeettoman aliarvostetuksi jääneen Lodgerin villit hetket ja toinen mainio suuntaviitta voisi olla nuori Talking Heads, tosin Jaakko Eino Kalevin tapa lähestyä musiikkia on monta astetta pehmeämpi ja rennompi. Retroista synasoundeista poikkeuksellisen korkealle kantavan ponnahduksen saava The Source of the Absolute Knowledge pinoaa palikat kraftwerkismin tuella ja I Am Looking Forward tähyilee suoraan tanssilattian keskustaan.

Niinpä kun albumin sulkeva instrumentaaliraita Conceptual Mediterranean (Part 2) viimein haipuu hiljaisuuteen, en voi kuin ylistää Jaakko Eino Kalevin poikkeuksellisen loistavaa sävellystyötä ja sounditajua. Maastamme, tai maailmastamme, ei löydy mitään tämän veroista, ja se on paljon sanottu se. Vielä kun biisikynän terään saataisiin se viimeinen kymmenen pinnaa lisää, niin vain taivas olisi rajana.