Somehow Jo: Tusk

Inverse Records

Tamperelainen Somehow Jo jäi mieleen muutaman vuoden takaisella Satans of Swing -debyytillään, johon tulin törmänneeksi hieman jälkijunassa. Altsurockmetallin raiteilla kulkevan joukkion toinen albumi tuli sentään otettua haltuun ajallaan, vaikka kiekkoa pohjustaneista sinkuista ainoastaan loppukesän helteissä kaikunut Mad Town tarttui lopulta Desibeli.netin sinkkuhaaviin.

Tusk on melko tarkkaan 40 minuutin mittainen annos korkeaenergistä rockmetallia, jossa lähes jokaiseen kurviin mennään kylki edellä. Avausraita Alcoholiday (kyllä, luit oikein) asettaa askelmerkit kohdilleen minkä jälkeen sinkkuiskut Mad Town ja The Fear antavat kuulijalle pari seuraavaa kokonelsonia.

Pakan kuningas on sähkökitara, jota pääasiallinen vokalisti Christian Sauren ja vokaalitukea sivusta antava Sakari Karjalainen soittavat kovilla käsillä. Rytmiryhmän työn lisäksi taustalla kuullaan myös satunnaisia efektejä, mutta bändiin ei kuulu kiipparistia, joten kuusikielisten ylivalta on pitkässä juoksussa haastamaton.

Biisien keskimitta painuu tällä erää selvästi päälle neljän minuutin, mutta esimerkiksi And the Oscar Goes To… kurvailee kohtalokkaasti koko viiden ja puolen minuutin mittansa, eikä mukana ole pois leikattavaa rasvaa. Utuisan progemetallin lähistöillä vingahteleva 10 000 on myös maininnan arvoinen mättökohtineen ja synavalleineen kaikkineen, funkkaavasta bassottelusta nyt puhumattakaan. Aineksia on kieltämättä lautasella runsaan puoleisesti, mutta salaatti ei juuri sillille maistu.