Seinäjoen lahja grungahtavan rockin ystäville Trigon on siirtynyt uuden laulajansa Marcus ”Hietsu” Hietasen myötä astetta rauhallisemmin särisevään, mutta rutosti edellisen Hollow Ego Identity -levytyksen hevahtavaa otetta perinteisempään grungerockiin. Kahden kappaleen omakustannesinkula lähenee jo melko lähelle juuri uransa vaiheita levymuodossa peilanneen Stone Temple Pilotsin ilmaisua, tosin Hietsun lauluilmaisusta minä ainakin löydän myös vahvan sukulaisuuden Soundgardeniin ja herra Chris Cornelliin. Vaikka Trigonin lokakuun lopun keikkaesitystä tuli verrattua jopa Audioslaven pomppivampiin sahauksiin, on Trigon nykyään levymuodossa lähempänä Cornellin edellistä orkesteria. Eikä unohtaa sovi myöskään Pearl Jamia. Ei lainkaan huonoja esikuvia, ainakaan minun korvaani.

Nimibiisi starttailee rockilla otteella, purskahdellen pohtivien säkeiden jälkeisissä nostoissa parhaaseen mahdolliseen grungesärisevään vauhtiin, kiirehtimättä kuitenkaan liikaa. Rosoisen soittoon on jätetty mukavasti rauhallisia hetkiä, tilaa annetaan niin rumpufilleille, kitaratykittelyille kuin Hietsun äänityöskentelyllekin. Ei sinänsä mitään uutta auringon alla, mutta jos tarkoituksena on tehdä 2000-luvun grungen nosto huipulle, on Trigon erittäin hyvällä tiellä. Rauhallisempi kakkosraita Turn The Waters vahvistaa edelleen kertosäkeen erottamista rauhallisen pohtivista säkeistä, mukavan vaanivasta latailusta on helppo ja luonteva ponnistaa jyräävämpään kertoon. Erittäin toimivia kitaravingutteluja ja kerrankin riittävästi tilaa laulajan tulkinnalle. Ja kun Hietsu kerran hoitaa homman näinkin mallikkaasti... Junnaavalla säröllä ”mateleva” päätösraita Precious vaanii laululla vielä edellisiä enemmän, mutta sitä varsinaista potkua totiseen rockaukseen ei sitten tapahdukaan. Biisi jää ikäänkuin vaanimaan jatkotuotoksia Seinäjokelaisviisikolta. Ja niin jää myös allekirjoittanut.