The Botherers: Urban Schizophrenia

Luova Records

Oululainen The Botherers on siitä luotettava yhtye, että oikeastaan koskaan ei tiedä mitä tarkalleen on tulossa, mutta mitä se sitten ikinä onkaan, voit olla aina varma ainesten vaikutuksesta. The 1st Shards latoi aikoinaan ensimmäiset svengaavan krautalangan lohkareet pinoon garagen, lo-fin ja power popin keinoin.

Rummut paukkuivat, kitara helkkyi ja farfisa soi, kuten ei koskaan aiemmin. Sama resepti poiki uusia muotoja KRAUTALANKA! EP-levyllä sekä aiemmin syksyllä ilmestyneellä 24/34-sinkulla, joilla yllätykset eivät jääneet vähiin.

Kurveja ja mutkia on tarjolla myös urbaanin ahdistusta tutkivan Urban Schizophrenian taipaleella. Yhtye ottaa omin tavoin kantaa nykyiseen maailmaan, jossa hoidamme itseämme jatkuvalla infoähkyllä ja taustahälinällä. Alkuun suorastaan hälyttävän hajanaiselta vaikuttavan rock-sirkuksen numerot eroavat ääripäiltään toisistaan melkoisesti, vaikka nelikko nojaakin toistuvasti samoihin elementteihin ja ratkaisuihin. Samaan aikaan kaikki on kovin tuttua ja silti niin oudon hämmentävää, aivan kuin kulkisi tuntemattoman kaupungin katuja, mutta pystyisi arvaamaan osapuilleen missä tärkeimmät asemat ja sillat ovat.

Bad Cops II hirnuu hysterian laidalla ja Liquid Lightin lähes kahdeksassa minuutissa bändi trippailee kenties syvemmällä kuin koskaan aiemmin, menettämättä silti suuntaansa. Toisessa kulmassa Hosts, Demons & Ghosts folkrokkailee kuin nuori ja sähköinen Bob Dylan konsanaan, ja jo em. 24/34 on edelleen erinomaista folkpoppailua. Akustinen ei siis ole kirosana, eikä omista tunnoista kumpuavissa teksteissä tarvitse välttämättä pitäytyä niissä yleisesti hyväksytyissä kuvioissa, onhan tässä kyse urbaanin elon prässistä.

Urban Schizophrenia on tähän mennessä ilmestyneistä kiekoista haastavin, mutta pitkässä juoksussa uskon sen myös antavan lopulta eniten.