Julkaistu: 14.11.2019
Arvostelija: Mika Roth
Way Beyondo Records
JLaine on porilaisen laulaja/lauluntekijä Janne Laineen ympärille kasvanut yhtye, jonka toinen albumi on nimetty mitä osuvimmin. Viime vuoden puolella julkaistu debyyttialbumi I pääsi livahtamaan aikoinaan ohitseni, joten päätin tutustua JLaineen nykyisyyden lisäksi hiukan myös menneeseen.
Tutkimusretki paljasti folkahtavia ja pienin, luonnosmaisin vedoin luotuja pop-kappaleita suosivan artistin, jonka uusi albumi jatkaa esikoiselta tutuilla linjoilla. Keskiöön nousevat Laineen laulu sekä häntä säestävät akustiset ja sähköiset kitarat, joita soitetaan herkin ja kevein käsin. Ja silloin harvoin kun yhtye intoutuu soittamaan voimalla, kuten vaikkapa hohdokkaan Satumaan keskellä, osataan nämä vyörytyskohdatkin luoda ilman sen suurempaa myllytystä.
Hiljaista mutta voimallista, puhuttelevaa ilman että äänivallien tarvitsisi kuitenkaan nousta taivaisiin saakka. JLaine onkin mitä selvimmin nyanssien ja painotusten mestari, jonka käsissä esimerkiksi Kuolema kasvaa alun hapuilusta lopun ekstaattisen, suorastaan shamanistiseen vellontaan. Kappaleet eivät varsinaisesti murra raja-aitoja, mutta niiden persoonalliset kulmat ja muodot eroavat riittävästi kilpakumppaneista.
Jäin kaipaamaan oikeastaan vain enemmän vierailevan vokalistin Noora Tommilan ääntä, sekä Pasi Saaren hienovaraisia syntetisaattorimaalailuja. En missään nimessä väitä, etteikö JLaine pärjäisi jo näillä eväillään matkalla kohti uljasta tulevaisuutta ja mahdollista III-albumiaan, mutta pieni paletin rikastus tuskin vahingoittaisi mainioon alkuvauhtiin päässyttä yhtyettä. Lupaavana näen myös silmän iskut entistä progemman ilmaisun suuntaan, etenkin kun minimalistisuus pysyy yhä yhtenä ohjenuorana.
Porilaisen laulaja/lauluntekijä Janne Laineen ympärille kasvanut yhtye soittaa folkahtavaa poppia omin kulmin.
Linkki:
JLaine Facebookissa
(Päivitetty 14.11.2019)