Kanerva: Kuinka aika pysäytetään

Texicalli Records

Kanerva lähti siirtelemään palikoita toisen albuminsa tiimoilta jo alkuvuonna, eivätkä kaikki siirrot olleet lainkaan niin ilmeisiä, kuin mitä olisi aiemmin tullut arvailtua. Vuoden alussa sinkkubiisi Fitbit kierrätti Amerikan suuria ja mahtavia naisia tyylillä, housen ja popiskelmän poukkoillessa poprockin äänivalleista. Palaset lentelivät lupaavasti myös keväisellä Aaverakkaudet -sinkulla, jonka soljuvassa ja kivuttomassa poppailussa Kanerva sai hymyn kareet nousemaan suupielille toistamiseen retroilla soundeillaan, jotka olivat – ja ovat yhä – tätä päivää.

Kuinka aika pysäytetään on juuri niin välittömän, vaivattoman ja murheettoman makuinen popalbumi, jollaisia syntyi joskus muinoin. Tiedättehän, silloin kun popin saralla oli vielä liikkumavaraa ja laulaja/lauluntekijä saattoi toteuttaa itseään vapaampana genren ympärille luomista paineista. Tai sellainen vaikutelma pyrittiin ainakin lyömään hanakasti. Keskiössä on Kanervan vivahteikas laulu, jonka rinnalla eri soittimin luodut rytmit kulkevat.

Silkalla akustisella kitaralla säestetty ja matalateknologisyyttä säteilevän äänityksen ansiosta alle minuutin mittainen Arki tuo kiekolle tuulahduksen Lou Reedin kapinasta. Kaiken kukkuraksi väliosamainen makupala on sijoitettu em. sinkkubiisi Fitbitin ja nimelleen kunniaa tekevän Ihanan väliin, näistä jälkimmäinen rakentuu pienen vihellyskoukun ja groovaavan veivauksen varaan, joten vaihtuvuutta riittää raidalta toiselle siirryttäessä. Silti Kanerva saa pidettyä langat siinä määrin järjestyksessä, että kokonaisuus ei hajoa osiin vaan näyttäytyy sateenkaarimaisen upeana sävyjen loistona.

Ei huteja, ei tarpeettomia raitoja tai edes turhia hetkiä, joten täydet pisteet on looginen ja väistämätön lopputulema. Aikaa ei ehkä voi pysäyttää, mutta sitä voi kuluttaa vaikkapa tämän upean pop-levyn parissa.