STINAKO: Ikuisuus

Soliti

STINAKO on mm. Color Dolor ja Swan/Koistinen -yhtyeistä tutun Stina Koistisen uusi musiikkiprojekti, joka kävi tutuksi jo alkusyksyllä ilmestyneen Kun viimein saavuit -sinkun myötä. Debyyttisinkun tyyli loikkasi vahvasti aivan uuteen ja tuoreeseen suuntaan, kun äänessä olivatkin varoittamatta vain vokaalit ja vanha kulahtanut mökkipiano, eikä kokonaisuus kärsinyt ainakaan liiallisesta hiomisesta ja puhki tuottamisesta.

Sydänverellä esitetty ja itseoikeutetusti avaukseksi sijoitettu sinkkukappale saa nyt seuraa albumillisen verran, eivätkä nämä debyyttipitkäsoiton raidat ole suinkaan mitään simppeleitä pop-ralleja. Koistinen kulkeekin omanlaisensa modernin folkin ja runouden tummempaa laitaa, jossa laulun johtoasema on kiistaton, mutta tarinaa voidaan yhtä hyvin viedä eteenpäin myös ilman sanoja.

Kovia kokeneen pianon brutaalilla tavalla kaunis ääni samoilee minimalismin rantakaislikoissa, harppoen laulun ympärillä ja yllä. Koistinen ei kätkeydykään äänivallien taakse, vaan vähemmän on toistuvasti enemmän ja monella raidalla hiljaisuus on yhtä merkityksellinen tekijä kuin äänetkin. Edes satunnaisesti vierailevat saksofoni ja kitara eivät riko albumin vahvaa taikaa, joka laskeutuu upeimman sametin tavoin raitojen ylle.

Luonnollisesti näin vahva ja persoonallinen musiikki ei sovellu joka hetkeen, mutta elämän suvantokohdissa ja hiljaisemmissa vaiheissa albumille soisi löytyvän tilaa itse kultakin.