Prinssi Rohkea ja Erämaan Rotat: Yhä unessa

Omakustanne

Prinssi Rohkea ja Erämaan Rotat lämmitteli yleisöä jo miltei vuosi sitten ilmestyneellä Kaukametsä-sinkullaan. Omalla tavallaan rockia luova yhtye otti tuolloin Aleksis Kiven runon ja työsti tekstin ympärille itsensä kuuloisen kappaleen. Tietysti eroa syntyi aiempiin tekemisiin verrattuna, mutta eteenpäinhän sen eläväisen mielen kuuluukin kaivata.

Toisella virallisella pitkäsoitollaan Prinssi kumppaneineen osoittaa, että neljän vuoden albumiväli on perusteltu – onhan uusi kiekko paria pientä kauneusvirhettä lukuun ottamatta täydellisyyttä hipova rock-kokonaisuus. Mukana on punk rockista tuttua energisyyttä, joka on tietysti jalostettu orkesterin itsensä kuuloiseksi levottomuudeksi ja rosoisuudeksi. Kuolemaa, unten ihmeellisyyksiä ja näiden sisarusten usvaisia maailmoita yhdistäviä siltoja kuljetaan teksteissä, jotka ovat edelleenkin se kenties maistuvin osa tässä persoonallisessa paketissa.

Kertoja on usein elon taistoissa syystä tai toisesta hieman alakynteen jäänyt henkilö, joka ei ole omasta arvostaan ja paikastaan kovinkaan varma. Äärimmäisessä tapauksessa jopa oma olemassaolo saattaa olla vain Johannes Virolaisen houreista unta – ja minä kun luulin olevani epävarma. Onnen ja riemun hetketkin tahtovat näyttäytyä alavireisessä valossa, kun mennyt parisuhde saa pohtimaan Haukivuoren seksijuhlat -raidalla kaiken loppumisen syitä ja Voi juku mikä lauantaikin on aika ironisesta kulmasta kerrottu ylistystarina perinteiselle baariin-snagarille-kotiin -illalle. Kylpyamme täyttyy sentään rakkaudesta, vaikka miehen köriläs tunnustaakin olevansa lähinnä reppana ja puolispuge.

Ei siis mitään kovinkaan uutta ja erilaista, mutta yhtye osaa leipoa rock-kakkunsa sen verran persoonallisella otteella, että käntystä on kovin helppo pitää. Ja kun mukaan on ujutettu lukuisia viitteitä pop-kulttuurin historiaan, saa kiekon äärellä hekotella pidempäänkin.