Pystyyn Kuolleet Hipit: Pako todellisuudesta

Pystyyn Kuolleet Records

Nyt ei koristella hiuksia kukilla, eikä lähdetä vaeltamaan kohti San Franciscoa, ei todellakaan. Tamperelainen Pystyyn Kuolleet Hipit runttaa moderneihin särökitarakarmeihin milleniaalisen rockmetal-soundin ja iskee sen kylkeen puolittain rapatut vokaalit, tämähän voisi siis olla vaikka nu nu metalia.

Bändin hartiapankin voimin julkaisema debyyttialbumi on melkoista turpasaunaa ja soundimyllyä heti ensi sekunneistaan lähtien. Betonii naamaan (Bob Marley olot) toimii alkurynnistyksen kulminaatiopisteenä ja omanlaisensa gravitaatiokaivo on myös Laineen Kasperin vahvistama Transsitanssi, jossa bändin vaihteistosta löytyy aivan uudenlainen välitys. Raskaan metallin ryöpytys, ahdistavat soundimaailmat ja päälle kaatuvat lyriikat – ja silti tämä kaikki tuntuu niin herkulliselle.

Pystyyn Kuolleet Hipit avaa pelin melkoisella kiekolla, jonka jälkimmäinen puolisko ei tosin onnistu pitämään alkukiihdytyksessä saavutettua vauhtia yllä. Tai kyllähän soitto nopeaa on, mutta kun kassista ei löydy uusia kasapanoksia on pyristely aavistuksenomaisesti väkinäistä. Albumin sulkeva Utah & Ether päättää onneksi pienen haparoinnin hetket mitä upeimmalla plus viisiminuuttisella, jonka rinnalla kelpaa ratsastaa kohti auringonlaskua.

Pako todellisuudesta esittelee bändin soundilla, se osoittaa myös ryhmän omaavan vankan vision ja nostattaa odotuksia tulevan suhteen. Eihän tämä mikä täydellinen albumikokonaisuus ole, mutta esikoiseksi melkoinen tykistökeskitys.