Šamane: Kaukana virtaa Eufrat

Last Day Records

Šamane kiehtoi ja kutkutteli alkusyksyisellä Ei valoa -sinkullaan, jolla tamperelainen Saara Šamane liikkui Dead Can Dancesta jonnekin itämaisen aavikkorockin suuntaan. Kokeilunhalu, musiikillinen rohkeus ja erilaisten rajojen häivytys jatkuvat esikoisalbumilla, joka tuo kaukaisen Eufratin toisinaan hyvinkin lähelle pohjoisia maisemia.

Jo em. sinkun yhteydessä mainittu rosoisuus ja soundillinen hiomattomuus ovat väkevinä tekijöinä läsnä myös albumilla, jonka kahdeksan raitaa siirtyilevät mantereelta toiselle yön ja päivän, pimeyden ja valon, vuorotellessa toisinaan kiivaallakin tahdilla. Nopeasti ja luonnosmaisesti syntyneet tekstit ovat luojansa mielestä viimeistelemättömiä runoja, joita kulmikas ja yllätyksekäs musiikki korostaa. Koska sääntökirjat on viskattu laidan yli, voi Šamane seilata yhdessä ja samassa kappaleessa popin, raskaan psykedeelisen rockin ja maailmanmusiikiksi ymmärretyn äänimaailman välisillä vesillä.

Ehkäpä juuri tuo ennakkoluulottomuus ja kappaleiden luonnosmaisuus ovatkin sen taian ydin, joka saa albumin kuulostamaan niin kiehtovalta, omanlaiseltaan ja kuolemattomalta. En väitä ymmärtäväni täysin loitsumaista Noiduttuna -raitaa, tai käärmemäisesti hypnoottisesti kiemurtelevaa Yö hallitsee taivasta -laulua, mutta ne kumpikin ovat jo nyt jättäneet minuun lähtemättömän jäljen. Upea on myös pitkäsoiton avaava I Intro / II Talvi -kappalepari, jonka avulla kuulija saa tutustua Šamanen äänimaisemaan, jossa itämaiset rytmit, eksoottiset soittimet, runomainen laulu ja sähkökitara manaavat yhdessä esiin jotain osiansa suurempaa.