Pasi Salmi: Preerian upottaa kuu

Way Beyondo Records

Preerian upottaa kuu -albumi saattaa olla porilaisen Pasi Salmen debyyttisooloalbumi, mutta miehen pitkä musiikillinen historia kuuluu kiekon eri tasoilla. Niin, historiasta puhuttaessa en voi kylliksi ylistää Salmen aiemman yhtyeen, Magyar Possen, kykyä luoda unenomaisia ja elokuvamaisia tunnelmia, jotka ovat myös vahvoina läsnä tällä kiekolla. Entäpä sitten Eleanoora Rosenholmin tyylikkään taiteellinen pop, jota Salmi oli myös työstämässä?

Kyllä, historia kuuluu läpi näistä uusista lauluista, mutta se ei missään nimessä tarkoita suoraa toisintoa tai edes samojen elementtien uudelleenhyödyntämistä. Ei näiden, eikä muidenkaan Salmen aiempien yhtyeiden tiimoilta.

Menneiden tekemisten esiin nostaminen on aina hieman kyseenalaista, kun kyseessä on uudesta musiikista kasattu kokonaisuus. Preerian upottaa kuu -albumin rinnastaminen David Bowien 70-luvun jälkipuoliskon tekemisiin tuntuu myös rahdun laiskalta liikkeeltä, mutta minkäs teet: Lapsuuden leikki, lapsuuden loppu kun soi siinä määrin menneissä ajoissa – ja vielä ymmärtäen oman sielunsa liikkeet. Upeasti ajelehtiva Manner saa myös aatokset karkaamaan Berliinin vapaan taivaan alle, eikä vähiten soundiensa ansiosta.

Rock on yhtenä peruskivenä aina luotettava, mutta toisessa päässä ambientin syliin leijaileva Hei hiljaisuus koskettaa myös sielun herkkiä kieliä ja vain kaksiminuuttiseksi jätetty Preerian upottaa kuu olisi toisessa elämässä saattanut olla vaikka minkä muotoinen pophelmi. Salmi osaakin hämmentää valinnoillaan, sekä niiden ilmeisten teiden väistelyllä, joka sekään ei kuitenkaan vaikuta arvattavalta. Tai millään tavoin ärsyttävältä.