Sisäilmaongelma: Luujauho

Omakustanne

Keskisuomesta päin kotoisin oleva Sisäilmaongelma räimi persoonallista punkrokkiaan suhteellisen onnistuneesti reilun parin vuoden takaisella Miten tämän saa loppumaan -debyyttialbumillaan. Eihän esikoinen mikään täydellinen muotovalio ollut, mutta ainakin bändin nimi jäi kerrasta mieleen.

Siinä missä debyyttialbumi oli 17 raidan mitassaan hajanainen ja tyylikirjoltaan tarpeettoman rönsyilevä, on Luujauho selvästi askel oikeaan suuntaan. Toiselle pitkäsoitolle on sijoitettu vain yksitoista kipaletta, eikä kokonaismittakaan yllä kuin puolen tunnin tienoille, mikä on tällaisen suomenkielisen garage/punk/rock -myllytyksen kohdalla osapuilleen optimaalinen piste.

Vokalisti Markku Kinnunen ristipistelee kysymyksillään nykyhetken tilaa ja yhteiskuntamme kipukohtia, mutta herra ei sorru saarnaamisen syntiin. Ennemminkin teksteissä luotetaan kuulijan kykyyn erottaa satiiri ja ironia suorista heitoista, ollaanhan tässä kuitenkin kaikki ajattelevia ihmisiä – eikö vain? Kinnusen jälkipunkahtava tyyli jakaa taatusti mielipiteitä, mutta lasken positiiviseksi sen, että ainakaan ilmaisu ei jätä ketään kylmäksi.

Tiiviistä kappalenipusta on tällä erää vaikeampi nostaa esiin piikkibiisejä, mutta ainakin omaan korvaa Kansankynttilät palaa oikein kirkkaalla liekillä ja Hyytyy tai valuu osaa joka kerta yllättää rauhallisemmalla otteellaan. Herrat osaavat siis yhä monenlaisen materiaalin työstön, eikä edes alkuun hudilta tuoksahtanut Shhh… HILJAA! -rallikaan lopulta niin pahasti pykinyt vastaan.