Corridor: Junior

Sub Pop

Minkälainen yhtye tekee uusimmasta albumistaan keltaisen vinyylipainoksen ja antaa sille nimeksi ”loser edition”? Montrealilainen Corridor osaa hämmentää ja yllättää muillakin valinnoillaan, jotka vievät tätä musiikillista purtta toinen toistaan yllättävämpiin välisatamiin. Yhtye kirjaimellisesti ryntäsi studioon solmittuaan levytyssopimuksen ja kiireisellä aikataululla syntynyt Junior on yhteystyön ensimmäinen täysimittainen hedelmä.

Albumin kymmenen poprock-kappaletta vasaroidaan alle 40 minuuttiin, tosin lyömävälineet eivät ole sieltä raskaammasta päästä. Biisien päälinjat rakentuvatkin keveistä ja melodisista paloista, joiden pääarkkitehteja ovat vokalisti/basisti Dominic Berthiaume ja vokalisti/kitaristi/kiipparisti Jonathan Robert. Herrojen melodinen ranskankielinen laulu vuoroin myötäilee kitaroiden luonnostelemaa melodiakudosta, vuoroin taas tempoilee siitä eroon ovelasti rytmittyen.

Corridor kikkailee ja pelailee leikkisästi kanadalaisella ranskalaisuudellaan, jossa amerikkalaisuus ja eurooppalaisuus helkkyvät omanlaisessaan siirtoaltaassa. Samalla Juniorin kappaleet heijastelevat niin tätä hetkeä, kuin jonkinlaista optimia jo menneistä ranskalaisista vuosikymmenistä. Junior onkin tavallaan poppia toisesta ulottuvuudesta, jossa ensimmäisessä kappaleessa mainittu luuserius on 60-luvun ranskalaisista elokuvista tuttua häviäjien ihailua ja mahdottomien unelmien täyttymistä. Haaveissa nyt ainakin.

Kuinka ehyttä ja vahvaa tämä musiikki sitten on, kun siitä on riisuttu ja karsittu pois koristeet? Ei mitään ihmeellistä ja erilaista, koska muoto ylittää tarpeettoman usein itse sisällön, mutta kyllähän tämän parissa toisaalta viihtyy.