Koma Saxo: Koma Saxo

We Jazz

Koma Saxon kutsuminen jazz-yhtyeeksi on kuin kutsuisi The Beatlesia pelkäksi pop-bändiksi. Toki fab fourin musiikki oli poppia, mutta samaan aikaan se oli niin kovin, kovin paljon muutakin. Koma Saxon kesäinen seiskatuumainen Port Koma / Fanfarum For Komarum esitteli monikansallisen ryhmän tulisen musiikkicoctailin, eivätkä albumin kaksitoista raitaa jätä taatusti ketään kylmäksi.

Koma Saxon instrumentaalimusiikki on siis periaatteessa modernin jazzin alueelle sijoittuvaa, basson, rumpujen ja erilaisten saksofonien vastatessa tarinoiden kertomisesta. Entä mistä nämä sanattomat raidat sitten kumpuavat, syntyvät ja kertovat? Siinä kohdin kannattaa antaa mielikuvituksen avata eri ulottuvuuksien välisiä portteja, ja asettua vain matkustajan paikalle.

Slakten Makten Taktenin naksutus, kolina ja saksareiden rytmikkäät kuviot solahtavat kansioon ’jossain muualla’, samoin kuin Ostron Koman hieman samoista aineksista koostuva rytmi-ilottelu. Haluaisin myös päästä Pari Koman lempeiden tuulten hivelemälle rannalle, joka saattaa löytyä jostain Tyynenvaltameren paratiisisaarelta. Jotain kertonee myös se, että haluaisin kovasti päästä jokaiseen ryhmän piirtämään maisemaan mukaan. Paikkojen lisäksi albumi välittää myös (ainakin allekirjoittaneen kehossa) vahvoja tunteita ja tuntemuksia. Blumerin villissä jazzsinkoilussa muurahaiset vilistävät pitkin aivoja, kun taas Cyclops Dancen vetreys, eksoottisuus ja latinalaisuus eivät vastaa käsitystäni suurista ja kömpelöistä kykloopeista.

Yksi asia on luoda joukko vahvoja hetkiä, toinen on koota niistä ehyt, värikäs ja väkevä albumikokonaisuus. Mielestäni Koma Saxon debyyttialbumi on kaikkea tätä tulisen svengin ja vahvan melodisuuden muodostaessa kolikon toisen puolen. Osan isosta kuvasta muodostavat toisinaan uhkaaviksikin äityvät tunnelmat, jotka nousevat ja laskevat varoittamatta kuin pohjoisten merien myrskyt.