Status Quo: Backbone

Ear Music

Okei, tunnustan että uskoin jo melkein itsekin sen, että Status Quo on pistämässä hiljalleen lappua luukulle ja soittimia naulaan. The Last Night of the Electrics oli bändin sähköisten live-esiintymisten esirippu, eikä ryhmältä ole ilmestynyt uuteen materiaaliin pohjaavaa albumia sitten vuoden 2013 Bula Quo! -kiekon. Mutta niin vain Francis Rossi ja kumppanit ovat pyöräyttäneet kasaan uuden kiekollisen takuuvarmaa Status Quoa.

Bändi elää näemmä ikuisesti, eikä se ole – yllätys, yllätys – lähtenyt ruuvaamaan soundiaan, tapojaan ja tekemisiään piiruakaan. Ja toisaalta: miksi korjata jotain joka on toiminut vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen vailla moitteen sijaa? Tässä on siis yksitoista raitaa kitararokkia, joiden yleisfiilis kipuaa ilahduttavan korkealle, energisen, positiivisen ja aurinkoisen toimiessa avainsanoina. Tässä eivät vanhat sedät muistele menneitä parempia aikoja, vaan elämästä nautitaan täysin rinnoin ja avoimin takein.

Eikä vanhaa hiillosta ainoastaan lämmitellä, sillä Better Take Care napsahtaa korvamatona kiinni ja Running out of Time syleilee melodiaansa rakkaudella. Toisessa laidassa Cut Me Some Slack jyskyttää boogie rockin veijarimaisilla raiteilla vailla huolen häivää ja I Wanna Run Away with You lirauttaa ränttätäntän mukaan voimalla soitettua kapakkapianoa.

En huomannutkaan kuinka paljon olin kaivannut Status Quon tavaramerkiksi muodostunutta soundia, joka on antanut jälleen kerran vaatteet nipulle kelpo siivuja. Täysiä osumia mukaan ei ole siunaantunut, mutta vakaa perustyö kantaa bändiä kohti seuraavaa vuosikymmentä.