Julkaistu: 15.12.2003
Arvostelija: Mika Roth
Karmageddon
Karmageddon on tehnyt kulttuuriteon julkaistessaan Nocturnuksen kaksi ensimmäistä demoa samoissa kansissa. Vaikka soundit levyllä ovat hetkittäin melko rupisia ja aika on järsinyt joidenkin biisien kulmia on tämä yhä hienoa kuultavaa, ihan tässä wanhan liiton miehellä nousee pala kurkkuun. Levyn vihkoseen on löydetty kuvia menneiltä ajoilta, ja Browningin saate valottaa mukavasti reilun 15 vuoden takaisia tapahtumia. Demot soivat käänteisessä aikajärjestyksessä, mutta ratkaisu on hyvin ymmärrettävissä sillä ensimmäisen äänitteen taso on selvästi seuraajaansa vaatimattomampi.
Nocturnuksen ensimmäisenä synnyinparkaisuna voidaan pitää Morbid Angelin miehistönvaihdoksia alkuvuodesta 1986. Tuolloin bändistä lähtenyt rumpali/vokalisti Mike Browning oli syvästi vaikuttunut edellisenä vuonna julkaistusta Slayerin Hell Awaits levystä. Browningin ensimmäinen viritelmä Incubus hajosi vajaan vuoden olemassaolon jälkeen, mutta mies ei antanut niin vain periksi ja Incubuksen tuhkasta syntyi Nocturnus.
Ensimmäinen demo äänitettiin hyvin värikkäällä miehityksellä. Browning asettui itse rumpupatterin taakse, vastaten myös vokalisoinnista. Kitaran varteen löytyi tuttu mies jo Incubuksen ajoilta kun Gino Marino ilmoittautui jälleen palvelukseen. Toisen kitaristin tontin täytti Entityn riveistä juuri eronnut Vincent Crowley, ja hänen mukanaan bändiin saatiin myös tasokas biisintekijä. Bassonsoittajan vakanssin otti Richard Bateman (ex-Agent Steel). Nuori ryhmä äänitti studiossa nopeasti neljä tappavan tehokasta siivua. Kappaleiden tekninen rakenne, nopeus ja raskaus osoittivat vaikutteiden Slayerin suunnasta olevan ilmeisen vahvoja. Sanoitusten teemat liikkuivat kauhun mustilla kentillä, mikä oli tuohon aikaan vielä melko harvojen valitsema tie. Vaikka etenkin rummut naputtavat aika ilkeän kuuloisesti ovat sävellykset vahvoja aina ensimmäisenä kuultavasta nimibiisi Nocturnuksesta neljäntenä soivaan The Entityyn asti.
Toinen demo The Science Of Horror julkaistiin seuraavana vuonna aivan uudella kokoonpanolla. Browningin lisäksi Marino oli yhä mukana mutta Bateman oli liittynyt Nasty Savagen riveihin, jossa mies vielä tänäkin päivänä bassottelee. Crowley oli perustanut oman black/death ryhmänsä nimeltä Acheron, joka on yhä virallisesti olemassa vaikka onkin viettänyt viimevuodet hiljaiseloa. Vapaalle kitaristin tontille löydettiin nopeasti Marinon serkkupoika Mike Davis ja tämän kaveri Jeff Estes saatiin basistiksi. Aivan uusia maisemia avasi kuitenkin kosketinsoittajan rekrytointi. Davis ja Estes tunsivat Louis Panzerin joka osoittautuikin nopeasti oikeaksi mieheksi oikeaan hommaan.
Onni hymyili jälleen ryhmälle kun Browningin pitkäaikainen ystävä Jon Oliva oli juuri studiossa tekemässä äänityksiä silloiselle bändilleen Savatagelle. Kuullessaan Nocturnuksen aikeista äänittää seuraava demonsa tarjoutui mies oitis tuottamaan sen, ja näin jo klassikoksi muodostunut demo syntyi. Aloituskappale B.C/A.D ja neljäs veto Undead Journey ovat yhä malliesimerkkejä miten deathbiisi tehdään. Myös bändi itse oli tyytyväinen tekeleensä, sillä demon kaikki neljä raitaa päätyivät kaksi vuotta myöhemmin äänitetylle debyyttialbumille.
Nocturnusta ei ole enää vähään aikaan ollut, ja vaikka hiillosta yritettiin lämmitellä muutama vuosi sitten Ethereal Tomb levyllä ei tuli enää syttynyt. Bändi julkaisi kuitenkin pari aivan loistavaa albumia 90-luvun alkupuolella, jotka ovat yhä genrensä helmiä.
