Oddarrang: Hypermetros

Edition Records

Vaikka rumpali ja säveltäjä Olavi Louhivuoren johtaman Oddarrangin kuuden vuoden takainen In Cinema -albumi nappasi aikoinaan täydet tähtipotit mm. Desibeli.netissä, en tuntenut yhtyettä edes tuosta kiekosta. Niinpä Hypermetros pääsi yllättämään täysin – ja tuo yllätys oli mitä positiivisin.

Hypermetros on pääosin Louhivuoren luoma ja visioima kokonaisuus, jonka esiin manaamisessa ovat olleet mukana sellisti Osmo Ikonen, pasuunasta vastaava Ilmari Pohjola, basisti Lasse Lindgren sekä kitaristi Lasse Sakara. Viimeksi mainittua lukuun ottamatta herroista jokainen on myös viihtynyt syntetisaattoreiden parissa ja äänikudos yhdisteleekin saumattomasti elektronista sekä orgaanista, digitaalisuuden rajojen hämärtyessä reunoiltaan.

Hypermetros on instrumentaalialbumi, jonka äärellä sellaiset termit kuten ambient, elokuvamainen, post-rock ja jazz sekoittuvat joksikin tyystin omanlaisekseen. Minkään tietyn genren viittoja onkaan turhaa nostaa esiin, koska tämä albumi kiitää aivan omilla radoillaan, kiertäen useampaa tähteä ja vähintäänkin muutamaa muuta mysteeristä ilmiötä. Kuulija voikin nauttia Ohlopin upeasta melankolisuudesta, väkevämmillä post-rockin torvilla vahvistetusta möyrinnästä 15 Years raidalla, ja aina kolmeen osaan jaetun Trichordonin mystisyydestä suuren tuntemattoman edessä.

Se että kutsuu musiikkia kiehtovaksi ja mieltä innoittavaksi on kieltämättä melko laveasti sanottu, mutta Hypermetros vei ainakin minut paikkoihin, joiden en tiennyt olevan edes olemassa. Jokainenhan meistä kokee äänet eri tavoin, eikä vääriä tulkintoja edes ole olemassa.

Massiivisen Blackstarrin ambient-kaiuissa voi aistia ikimetsän, avaruuden äärettömyyden tai vaikka kesämökin laiturin puiden syyt, mutta tärkeää onkin tuntojen vahvuus ja kouriintuntuvuus. Onko Tricordhon – III. Pandura sitten kävely halki upeimman japanilaisen kirsikkapuiston, vai lento Jupiterin kymmenien kuiden keskellä? Ken tietää, mutta ainakin itse koen tämän elokuvasäveltäjä Jóhann Jóhannssonin muistolle tehdyn teoksen magneettikentät halki ajatusten avaruuden.

Hypermetros ei aukene kiireessä, mutta palkinto on sitä suurempi mitä enemmän sen parissa viettää aikaa. Kiekolle on turha etsiä verrokkia, niin Oddarrangin omasta tuotannosta kuin oikeastaan mistään muustakaan, vaikka sukulaisuussuhde alussa mainittuun In Cinema -albumiin onkin ilmeinen.