Anne-Mari Kivimäki & Palomylly: Hämeen lauluja

Kihtinäjärvi Records

Haitarinsoitosta jo useamman eri musiikkityylin hedelmiä korjannut Anne-Mari Kivimäki on taidoiltaan kiistaton ja näkemykseltään ainutlaatuinen taiteilija. Matkan varrella on syntynyt karjalaisesta perimästä kumpuavaa musiikkia, uuden vuosituhannen konerytmejä syleilevää haitaritrancea, sekä vaikka mitä esimerkiksi Suistamo-sarjassa. Muistetaan myös Suistamon Sähkön etnoteknoilut, joilla Kivimäki jatko folkin ja modernin musiikin rajojen hälventämistä.

Palomylly-yhtyeen soittajat Ville Rauhala ja Pekko Käppi ovat Kivimäelle tuttuja jo Lakkautettu kylä -projektista ja uusi albumi on koottu mm. ”hämäläisen haitarinsoittajan muistiinmerkkinöistä”. Häme on siis seutu ja mennyt aika tarinoineen vilahtelee pääosin Kivimäen kirjoittamissa kappaleissa, joiden sekaan on solahtanut myös pari kansansävelmää ja runoa, sekä Armas Järnefeltin Kehtolaulu

Muuttunut maisema ei ole kuitenkaan saanut Kivimäkeä vaihtamaan neuvostoliittolaista Notka-haitariaan mihinkään ja sopiihan eksoottinen kurttu näihin uusiin Hämeen lauluihinkin. Albumi koostuu itse asiassa kahdesta toisistaan selvästi erottuvasta osasta: ensin kuullaan kahdeksan menevämpää raitaa laulun kera, minkä jälkeen on Kehtolaulu Suiten vuoro. Neljän lyhyen sävellyksen ja noin seitsemän ja puolen minuutin mittainen herkkä tunnelmointi päättyy Tuu tuu tupakkarullan puolihaikeaan luentaan.

Ennen noita loppulukuja Kivimäki & Palomylly on lainannut hiukan Johnny Cashin aiemmin lainaamaa gospel-kappaletta, iskenyt silmää etnoteknolle Iso juhla -rallilla ja antanut melankolian velloa jopa päälle seitsemän minuutin ajan, kun Surullinen kirje piirtelee muistiinpanojaan kuolleesta rakkaastaan.

Melankolia nivoutuu hetkittäiseen iloon, arjen ohikiitävät hetket sattumiin ja muistot sekä toiveet sekaantuvat useammalla raidalla. Mikä on uutta hämäläistä, mikä vanhaa? Siinäpä kysymyksiä, joita kelpaa pohtia vaikkapa tämän uuden folk-albumin parissa, jonka materiaalista suurin osa on mennyttä heijastavaa nykyisyyttä. Mutta niinhän elo on aina ollut, niin Hämeessä kuin kaikkialla muuallakin: olemme historiamme summia.